Nonni, "mummolasta" ollaan palailtu, joskin Ruusan järkytykseksi otettiin heti iso paha imuri esille kun päästiin kotiin, kun oli lattialla niin julmetusti hiekkaa, ja nyt tuo raukka kököttää väsyneenä vaatekaapin nurkassa :/

Tässä tutkaillaan mummolaa:
535237.jpg 535239.jpg 535240.jpg

Kantoboksista tultiin kyllä rohkeasti heti pois ja uteliaasti, mutta tosi varovaisesti tutkittiin koko kämppä läpi. Vähän ujosteltiin vieraassa paikassa, mutta hyvinpä tuo näytti loppupeleissä pärjäävän :) Ei kyllä tasan kiinnostanut mikään ruoka eikä hiekkalaatikko, ja omalla huiskullakin leikittiin vaan hyvin vähän. Niin paljon oli uutta nähtävää!

Kun laitettiin valjaat päälle niin "kuolemakin" korjasi tytön vain kerran, eli ei sitä paljon enää kaatuiltu eikä rimpuiltu. Tässä tyttö ihan pihalla:
535241.jpg 535242.jpg 535246.jpg 535244.jpg

Hieman pelotti kun astuttiin ulos mamin sylissä, sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Ulkona se oikeastaan seisoskeli ja ihmetteli, välillä nautti auringosta ja haisteli ulkoilmaa. Vartin verran varmaan oltiin ulkona, kunnes se halusi sisään. Ennen lähtöä käytiin vielä ulkona katsomassa, mutta äipän sylissä siellä olisi viihdytty hieman paremmin kuin ihan "oman onnensa" nojassa meidän jaloissa. Ja nurmikko ei tuntunut kovin hauskalta, Ruusa oli mieluummin laudoituksen päällä.
Ei tosiaan paljon enää välitetty mitkä kumman hökötykset sen päällä oli kun oli niin paljon muuta tarkasteltavaa. Mutta edes muurahaisten ja kärpästen kanssa ei uskallettu leikkiä ollenkaan.

Tää oli myös ensimmäinen kerta kantokopassa sen jälkeen kun Ruusa tuli meille. Arvelinkin että nyt se itkee paljon enemmän kuin silloin, eihän se raasu silloin uskaltanut pitää minkäänlaista ääntä kun ihmisetkin oli ihan vieraita.
Summa summarum: Ruusa ei ihan vielä oikeen ymmärtänyt mitä hauskaa tässä ulkoilussa ja valjastelussa on. Jatkamme kun jaksamme, seuraavalla kerralla varmaan ihan tässä kotipihalla.

Asiasta toiseen, multa lohkesi eilen hammas. Se on taaimmainen ylähammas, lähti noin neljäsosa hampaasta irti ja nyt siellä on ikenessä tyhmä kuoppa. Ei ole kipeä ollenkaan eikä sattunut sillonkaan kun lähti irti. Söin semmosta vaaleanpunaista, pehmeetä sienikarkkia kun löin hampaani johonkin kovaan. Mietin jo, että mitäköhän saisin korvaukseksi kyseiseltä firmalta kun karkista löytyi pala hammasta, kunnes puolen minuutin päästä tajusin että se oli peräisin mun omasta.
Huomenna soitto hammaslääkäriin, toivottavasti saavat sen paikattua ilman sen kummempia hoitoja. Onneksi (tai ainakin toivottavasti) tuo ei mikään viisaudenhammas ole, mä en oo vielä valmis niiden poisto-operaatioon!