Hitto että pännii kun en saa vaihdettua tohon kirjoittaja-laatikkoon tota kuvaa -.- Olis tuoreempi tarjolla, mutta tää systeemi ei suostu lisäämään sitä.

Duunissa mielenkiintoinen päivä. Saatiin heti aamusta irtisanomislaput käteen, että ens viikolla alkaa YT-neuvottelut. Hoh! 4-5 työntekijää kaiketi vähennetään, joka siis ehdottomasti tarkottaa sitä että ainakin mä saan lähteä. Mutta ens viikolla tulee olemaan kiintoisaa, mitenhän noi neuvottelut oikeen sujuu?
Ärsyttää myös, että ei tiedetä firman suunnitelmista tarpeeksi, jotta mä voisin esim. paremmin funtsia mitä duuneja mun kannattaa enää täsä vaiheessa tehdä. Vaikka ei kai sillä niin väliä oo jos joka tapauksessa lähen..
On vähän tyhjä fiilis. Tää oli jo niin odotettavissa viime syksysten lomautusten jälkeen, ja koko firman touhukin on ollu niin naurettavaa sen jälkeen, hirveää hosumista ja siltikään ei saada tuloksia aikaan. Ei siis sinällään vituta, kun tätä on odoteltu jo tapahtuvaksi. Että toisaalta on helpotus, että mut irtisanotaan pomon toimesta, kuin että oisin itse irtisanoutunut. Tai siis, mä en olis koskaan varmaan saanu sitä tehtyä. Nyt potkitaan uutta tilaisuutta perseelle, seuraavaa askelmaa. Niitä perseellepotkuja mä tarvitsen, mä kun olen niin saamaton laiskiainen.

Vituttaa tässä ainoastaan se, että joudun lähtemään duunista, ja duunipaikasta, josta oikeesti pidän ja jota olisin mielelläni jatkanut. Mulla kun ei ole pienintäkään hajua mitä mä haluan elämälläni tehdä, ja nyt joudun hakemaan jonkun kusisen duunipaikan tässä välissä, jos edes sellasta saa. Niin ja sit tietysti se, että mun on yksin tosi hankala elää liiton ja valtion tuilla, ei mulle jää käteen paljon paskaakaan. Se olis hieman eri asia jos olis mies tässä toisena maksajana. Tosin en kyllä tiiä millaset tuet me sitten saatais kun mieskin on työtön..

Mut et näillä mennään nyt sitten.

Tänään on Hannen synttärit :) Se tulee käymään tässä kahvilla pian.

Mulla tuli eilen hirveä Nylon Beat -fiilis, ja oli pakko fiilistellä koko ilta noita mun vanhoja NB-nauhotuksia videolta. Voih.. Oli muuten tosi outoa katsoa Naikkareita jossain Euroviisuissakin ja kelata, että ei helvetti, noi oli sillon 20-vuotiaita! Mitä vittua?! *vanha, laiska ja saamaton*
Ehdottomasti rakkaimmat Nylon Beat -vuodet mulle on '98 ja '03. '98 oli se vuosi, jolloin musta tuli täyspäiväinen NB-fani, ja jolloin siitä tuli jonkinlainen elämäntapa. Vuosi '03 oli Nyloneiden vika vuosi, ja vuosi, jolloin mä eniten kävin niiden keikoilla. Se oli haikea vuosi, ja silloin ilmestynyt levy 12 Apinaa taitaa myös olla mun rakkain NB-levy. En sano välttämättä, että paras, mutta rakkain kuitenkin, siihen liittyy isoin tunnelataus.