My pathetic little life, no money no funny ja sitä rataa. Juuri mitään ei ole tapahtunut.
Maken kanssa ollaan päivät pitkät datailtu omilla koneillamme, käyty välillä kaupassa ja välillä tehty ruokaa. Niin no joo, oltiinhan me viime viikonloppuna faijan luona käymässä, oltiin siellä yötä, saunottiin ja sellasta. Oli ihan mukavaa.
Mutsi kävi kahvilla ja toi tuliaisia Vietnamista; bataatti-sipsejä/ranskalaisia, syömäpuikot ja vyön, joka tosin meni heti rikki. Sekin on muuten viime aikoina vituttanut, että mun kaikki kolme (hurjaa) vyötä on menneet ihan yhtäkkiä rikki. Yksi mm. sillon edellisellä Profane Omen -keikkailtana, kun käytiin Hannen kanssa Nummelassa puskapissalla. Ja mun uudet housut löystyy käytössä niin paljon, että ilman vyötä ei oikeen jalassa pysyiskään. Ja mä en ikinä löydä sopivan pituisia vöitä, mutta nyt löytyi yhdestä nettikaupasta kestävän oloisia palmikkovöitä. Tuli nopeasti perille, ja tosiaan vaikuttavat sen verran kestäviltä, että tekisi mieli tilata sieltä vähän enemmänkin. Tähän hätään tilasin vain kolme vyötä.
No joo, sitten oli se yksi palaveri, ja lähdin sieltä lähinnä hakemaan sitä irtisanomislappua, mutta enpä mä saanut sitä vieläkään. Ne on nyt päättäneet oikeen kunnolla soutaa ja huovata asian kanssa, ja vatvoo sitä vielä ens kuun puolelle. Mulle vähän turhauttavaa tuommonen.

Eilen käytiin kissojen kanssa pikavisiitillä tuossa sisäpihalla. Oli siis vähän turhan pelottavaa ja tultiin aika nopeasti takaisin sisään. Ajattelin aloittavani niiden kanssa naksutinkoulutuksen, kun tuntuvat kaipaavan vähän lisää aktiviteettia. Niinku minäkin kyllä. Tää on niin perseestä, rutiinittomuus siis, kun ei saa itsestään mitään irti kun ei aloita heti aamusta. Pitäisköhän pikkuhiljaa kaivaa niitä kuvia esiin ja aloittaa vihdoin se öljyvärimaalaus. Ne maalaustarvikkeet on nyt lojuneet tuolla kaapissa puolisen vuotta täysin käyttämättöminä. Kun sais vain aloitettua. Ja pidettyä kissat poissa maaleista.

Make lähti tunti sitten Saloon pariksi päiväksi. Oli ihan kamalaa, kun tunsin sen paniikin hiipivän tossa sohvalla istuessani, kun Make vielä oli täällä. Silmät kostui, tuli oksettava olo, maha kipeäksi. Lopulta purskahdin itkuun tossa eteisessä kun Make teki jo lähtöä. Olo on vähän jo rauhottunut, mutta välillä vihlasee vatsasta ja alkaa oksettaa, tulee pieniä itkukohtauksia. Olisi kiva tietää mistä tää johtuu. Nytkin Make tosiaan tulee lauantaina takasin muutamaksi päiväksi, ja lähtee vasta sitten Saloon vähän pidemmäksi aikaa. Mitenköhän mä sitten sen kestän?
Tää ei tosiaan ole ollut tällasta koko ajan, vaan alkoi oikeestaan vasta mun lomautuksen jälkeen, kun kaikki päivittäiset rutiinit loppui. En ymmärrä mistä tää olo kumpuaa.

Noh, huomenna meen Hannen kanssa kahville tai jotain, ehkä sekin vähän sitten auttaa. Ens torstaina on Finntrollin levynjulkkaribileet Nosturissa, sinne ollaan myös menossa. Miehuuskokeella olis Salossa keikka seuraavana päivänä, ja mietinkin vähän jos olisin perjantaina mennyt suoraan Helsingistä Saloon, kun en nyt kerran sinne FME:henkään mene. Makella voi kyllä sillon olla siellä Salossa vähän kiire, niin en oikeen tiedä mitä siellä sen aikaa tekisin että niiden keikka alkaa. Höh.
Ärsytti tosi paljon kun Make sanoi joutuvansa nyt ystävänpäivän jälkeen olemaan siellä parisen viikkoa putkeen. JUST sillon, kun olin ajatellut vieväni kissat steriloitaviksi, kun on paljon kivempi vahtia näitä toipilaita kahdestaan, kuin että mä panikoisin pienintäkin liikettä täällä yksinäni. Ei helvetti.. En tiedä nyt sitten uskallanko leikkauttaa ne yksin vai siirränkö sen suosiolla maaliskuulle. Tää on niin perseestä... Toisaalta jos siirtäisin sitä, niin voisin itse käydä välillä Salossa kääntymässä, ja lievittää sillä sitä pahinta eroahdistusta, vai miksikä sitä nyt voisi kutsua. Noh, viikko vielä harkinta-aikaa.