No niin, nyt on sitten todella iso ja merkittäväkin jakso meikäläisen elämässä päättynyt.
Eilen olin työpaikalla yt-neuvottelujen päätöskokouksessa, ja niinhän siinä kävi että mut ja Janne irtisanottiin. Ei-niin-yllättäen palaveri meni taas pomon puolelta huutamiseksi ja haukkumiseksi (ei tosin mua kohtaan), mikä kyllä aiheutti mussa sen, että tuntui vaan hyvältä ettei tarvitse kuunnella sitä mesoamista enää. Mutta kyllä multa itku pääsi kun kävin työkaverit halimassa läpi kun lähdin. Työpaikkana se oli tosi mukava, tykkäsin työstäni ja työkavereista, vaikka pomo olikin pahimman luokan narsisti. Olihan se reilukin, mutta kuitenkin kusipää, ja sen luultavasti tietää koko kaupunki. Mutta työkaverit oli ihan parhautta. Onneksi kaikkien mielestä yhteishenki meidän välillä oli niin hyvä, että ollaan pidetty ja pidetään vastaisuudessakin illanviettoja "työporukan" kanssa, joista osa on lähtenyt firmasta jo aikaa sitten. Tuntuu hyvältä, että halutaan pitää edelleen yhteyttä.

Nyt siis alkaa se miettiminen, mitä mä tulevaisuudelta haluan. Hirveää, enhän mä tiedä! Sinne Saloon oon kyllä muuttamassa tässä tämän vuoden aikana, mutta mitä siellä sitten. Hakeako töitä vai opiskelemaan. Oon jo katsonut opiskelumahdollisuuksia sekä Salossa että Turussa, ja Salossa voisin opiskella vaikkapa maalariksi, ja tietysti voisin pyrkiä Turun yliopistoon lukemaan psykologiaa. Ne olisi ehkäpä ainoat mitkä mua tällä hetkellä, tai koskaan, on kiinnostanut.
Mä olen tuhottoman huono tekemään isoja päätöksiä ja mua jännittää aivan kamalasti. En periaatteessa haluaisi mennä kouluun, koska tuntuu etten jaksa opiskella niinkuin pitäisi, mutta toisaalta mun kyllä pitäisi lukea vielä ainakin toinen ammatti itselleni, sellainen miltä alalta oikeasti löytyy töitäkin vielä. Meitä media-assistentteja ja medianomeja taitaa olla jo hippasen liikaa...

Saloon muuttaminenkin pelottaa. Siellä asuu mun vanhoja kavereita ja tuttuja, joiden kanssa on välillä tullut turistua lähinnä Facebookissa. Eli mulla on siellä valmiiksi jo kavereita, mutta tuleeko niistä koskaan mun ystäviä? Pelottaa, etten saa sieltä ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa koska tahansa, ja sitten kökötän Maken kanssa kotihiirenä neljän seinän sisällä ja tuun vähintään mökkihöperöksi. Eihän Salo ole Lohjalta pitkän matkan päässä, eli voin aina tulla tänne vaikkapa Hannen luo kun haluan, ja Hanne voi tulla Saloon, mutta tokihan mä haluaisin ystäviä Salostakin. Noh, sitä kai on turha miettiä etukäteen, asioilla on tapana järjestyä. Ja jos liikaa suunnittelee niin menee vituiksi vaan :P

Eilen oltiin sitten Hannen loman ja mun potkujen kunniaksi vähän viihteellä. Pidettiin pieni brunssi täällä mun luona kun sieltä palaverista pääsin. Akselilla leipä ja leikkeet, croissantit, mansikkarahkat, kahvit ja appelsiinituoremehu mentiin, ja oli ihan mukavaa syödä pitkästä aikaa ihan kunnon aamupala. Harvoin tulee yksin tai kaksinkaan laitettua kunnon aamupalaa. Kahden jälkeen alettiinkin katsomaan Kumman kaata, ja tunnin päästä alkoi jo viinahammasta kolottaa, tolla sarjalla kun tuppaa olemaan sellainen vaikutus... Loppujen lopuksi oltiin tässä mun luona Maken riesana puoli kahdeksaan, ja olin jo ihan tuntuvassa humalassa. Siirryttiin sitten Hannelle juomaan sen viinoja ja jutustelemaan, ja Make sai vihdoin olla loppuillan rauhassa. Piti lähteä baariin puolenyön aikaan, mutta meillä oli taas niin henkeviä keskusteluja että baariinlähtö vähän venyi, ja lopulta ehdittiin olla Primessä vissiin reilu ½ tuntia :D Tulipa sitä Primeäkin nyt siis katsastettua, tosin yläkerran karaokepuolta vaan, joku toinen kerta enemmän sitten. Hanne tuli tänne mun luokse sohvalle nukkumaan, kun sen kämpässä tehtiin tänä aamuna kosteusmittauksia eikä se halunnut olla siellä krapulaisena kotona :)
Mutta oli eilen kyllä tosi mukavaa pitkästä aikaa Hannen kanssa ihan kahdestaan, vaikka se baarireissu jäikin aiottua lyhkäsemmäksi.

Tänään on aprillipäivä. En usko ketään enkä mitään mitä tänään kerrotaan. Mä tuskin taaskaan keksin mitään hyvää aprillipilaa kenellekään, kuten en edellisinä vuosinakaan oo keksinyt.
Ja viikonloppuna on pääsiäinen. Se menee vissiin vanhaa kovalevyä purkaessa ja järjestellessä uutta -.- Sunnuntaina lupasin käydä mutsilla syömässä, ja maanantaina Hannen kanssa mummulassa. Suklaamunia ja hedelmärakeita on tullut syötyä jo ehkä aavistuksen liikaa, ja kissat ovat syöneet jo yhden pääsiäisruohon (ohraruohon) kuoliaaksi. Toinen on juuri kasvanut n. 10-senttiseksi, ja ajattelin kohta idättää vielä yhden. Itää ja kasvaa yllättävän nopeasti tuollanen ohraruoho, ja tuoksuu hyvältä, tekee melkein itsekin mieli syödä :D On vaan hieman vaikeuksia kasvattaa sitä, kun kissat haluavat syödä sen heti alkuunsa. Ja Nikki tietysti nyppii niitä ruohonkorsia siemenineen päivineen, kun taas Nuno osaa syödä niitä niinkuin kuuluukin. Phuh.
Make lähtee huomenna taas Saloon, saas nähdä mitä siitä sitten taas tulee...