Eilen ilmestyi Jonna Geagean debyyttisoololevy Katso mua. Vanhana Nylon Beat- ja Jonna-fanina suhtaudun kaikkiin Jonnan tekemisiin hieman puolueellisesti, mutta uskallan kyllä myöntää jos en jostain jutusta diggaa. Kauhistutti vähän kun kuulin, että Jonna alkaa tehdä suomenkielistä poppia, mä kun olin jo niin kovasti tykännyt jo Jonna's Problemin rokkimeiningistä.
Sitten viime toukokuussa julkaistiin Jonnan ensimmäinen sinkku, Taasko se alkaa?. En oikeen tiennyt mitä siitä olisi pitänyt olla mieltä. Se oli ihan mukava ja kesäinen renkutus, aika peruspoppia, ja täytyy myöntää, että tykkäsin aika suureksi osaksi siitä vaan siksi, että "mun kuului tykätä". No sitten alkusyksystä ilmestyi toinen sinkku Katso mua, ja parin kuuntelukerran jälkeen aloin tykkäämään siitä ihan oikeasti, se olikin jo paljon tanssittavampi ja pirteempi, ja se jäi hyvällä tavalla päähän soimaan. Aloin odottaa Jonnan albumia innokkaammin.

Ja tässä se nyt on. En oikein tiedä edes mistä aloittaa! Levy on nyt pyörinyt repeatilla todennäköisesti noin viisi kertaa alusta loppuun, järjestyksessä ja shufflella. Täytyypä vaan sanoa, että olkoonkin Jonna kyseessä, niin en olisi odottanut näin hyvää poppilevyä!
Levyltä löytyy tanssittavia discobiisejä hieman ehkä ysärihengessä, vähän rokahtavampiakin biisejä, koskettavia biisejä ja lyriikoita, sekä biisejä sellaseen hitaaseen ja hiljaiseen fiilistelyyn. Parissa biisissä Jonna pääsee vähän revittelemäänkin, ja kuuluupa sieltä hieman särökitaraakin. Lyriikatkaan ei ole mitään Nylon Beat -huttua, vaan niissä on oikeasti järkeä ja ne pistää myös ajattelemaan. Jonnan ääni on niin mielettömän monipuolinen, että se taipuu kyllä mihin vain, ei ole asiaa mihin Jonna ei pystyisi.  Kokemukset eri musiikkigenrejen parissa Nylon Beatin jälkeen oikeasti kuuluu Jonnan äänessä, ja jos tämän kuunneltuaan joku tulee mulle vielä sanomaan että Jonna ei osaa laulaa, tai että se laulaa nenään, niin tirvasen. Asia on eri jos ei lauluäänestä pidä, mutta oikeasti kun tätä Jonnan ihanan käheetä, mutta herkkää ääntä kuuntelee niin en ymmärrä miten tästä ei voisi tykätä. Mulla tuli tippa linssiin tätä kuunnellessa, osittain koskettavista biiseistä, ja osittain ylpeydestä :)
Jonnaa ei mun mielestä kertakaikkiaan VOI ylistää liikaa, mutta multa loppuu sanat kesken :D

Levyllä on mun mielestä vain kolme heikompaa biisiä, joista yksi on tuo Taasko se alkaa. Koitin laittaa tähän oman TOP5:n, mutta eihän siitä oikein mitään tullut...

1. Kotimatka
2. Maa liikkuu
3. Se oli eilen se
4. Vääränpää
5. Sara, Eeva & Anna

PLUS Katso mua, Sellainen aamu, Niinkuin mä ja Lasken kymmeneen!
En osaa päättää!

Ostakaapa siis tekin levy ja päättäkää itse :) Tämä oli mun ensimmäinen ostamani poppilevy about seitsemään vuoteen, ja on ehdottomasti ostamisen arvoinen ja vielä enemmänkin.

Kuva Ilta-Sanomat

 

Katso mua -biisistä on tehty myös magea musavideo Juha Veijosen kera, tsekkaa tästä:

 

Hiljattain leffateattereissa sai ensi-iltansa kotimainen leffa Napapiirin sankarit, jossa soi Vesterisen ja Jonnan versio Leevi & The Leavingsin Onnelliset-biisistä. Siitäkin on musavideo katsottavissa:

Jälleen pelkkää rakkautta Henniltä <3