Kirjoittelenpa vähän pikku-Nemon kuulumisia, kun tiedän, että ainakin joku niitä mielellään lukee ;)
Pentu nukkuu paljon, leikkii, syö ja paskoo, eli voi oikein hyvin :DDD Se vähän rohkeammin jo leikkii Nikkin ja Nunon kanssa, ja itseasiassa Nunoa se haastaa leikkiin ihan kyllästymiseen asti. Nunon kyllästymiseen siis. Kyllä sen kuulee murinasta kun Nunolla rupee käpy palamaan, ja pari kertaa tarvii ärähtää ennen kuin pentu uskoo, ettei nyt painita. Nikkiä kohti en oo sen huomannut harrastavan moisia hyökkäyksiä, mutta eilen illalla täällä kyllä kaikki kolme riehui ja rallasi, ja painivat vuorotellen toistensa kanssa.
Nemolla virtaa riittää varsinkin aamupäivästä ja myöhään illalla, jolloin se on aktiivisimmillaan. Se jaksaa leikkiä rouvien kanssa erikseen, ja jatkaa joskus vielä yksinään kun tytöt väsyy :D Päivisin se nukkuu yleensä kiipeilypuussa, ja se onkin oppinut tosi nopeasti kulkemaan siinä sujuvasti ylös ja alas, mikä mullekin oli pienoinen ihmettelyn paikka :D En olisi siis uskonut että noinkin kömpelö pentu mitä Nemo on/oli, olisi oppinut noin nopeasti tuon korkean kiipeilypuun idean, ja vielä kertaakaan putoamatta. Se on nyt nukkunut jopa ihan ylimmällä tasolla katonrajassa, missä edes Nikki hyvin harvoin hengailee. Ja heti se on myös ymmärtänyt, että kiipeilypuun tolppia kuuluu raapia (samaten tynnyrissä on raapimisalusta, ja meillä on myös se kulmaan naulattava raapimislauta), eli esim. sohva on jäänyt Nemolta tyystin rauhaan. En tajua miksi se raapima-alustan vaihtaminen on Nunolle niin vaikeaa. Se raapisi vieläkin sohvaa, ja kun sen kantaa sisaltolpille, se pinkoo vain karkuun. Tosi ärsyttävää.
No joo. Nikkikään enää harvakseltaan lyö Nemoa, ne kerrat kun se sitä tekee ovat lähinnä sellaisia, että se on multa hakemassa jotakin (hellyyttä, ruokaa, nameja, harjausta) ja Nemo tulee siihen myös hengaamaan. Silloin vielä lätty lätisee. Ja jos Nemo menee häiritsemään Nikkin lepohetkeä. Eilen mahduttiin jopa samalle sohvalle ihan nätisti. Nikki näytti välillä hieman järkyttyneeltä, mutta suhteellisen rauhallisesti suoritti oman pesunsa loppuun, vaikka Nemo siinä "iholla" olikin.
Nunon kanssa Nemolla on niitä hellempiäkin hetkiä, yleensä painin lomassa. Nuno saattaa purra Nemoa korvasta, ja sen jälkeen pestä hieman sen päätä ja pitää sitä "halausotteessa" :) Liittyy siis oikeastaan aina tuohon leikkipainiin, mutta onhan se kivaa katsottavaa silti. Harmi ettei mulla ole koskaan kamera valmiustilassa kun noin käy :D Joskus Nemo menee hellyyspuuskissaan puskemaan Nunoa, mutta se ei oikein vieläkään tajua mitä Nemo sillä tarkottaa.
Kasvattajan sanoin, Nemo on sellainen omituinen höpöttäjä :D Hereillä ollessaan se lähes jatkuvasti selittää mitä on tekemässä (tai mitä ikinä selittääkään), piipittelee ja kurahtelee kävellessään, naukuu välillä, ja sitten taas piipittää. Eikä se oikein ole hiljaa nukkuessakaan, vaan se kuorsaa ja vinkuu unissaankin. Ja kehrää tosiaan ihan hurjan paljon ja äänekkäästi.
Syliin otettaessa se on ihan suhteellisen nätisti, mutta haluaa usein aika pian takaisin lattiatasoon. Äsken se tuli ensimmäistä kertaa mun syliin ihan vapaaehtoisesti kun tässä sohvalla röhnötän läppäri sylissä. Se tuli makaamaan läppärin päälle niin, että etutassut leipoivat mun mahaa :) Siinä se oli tyytyväisen näköisenä aika kauankin ja kehräsi kun silitin sitä.
Ihanaa, että tilanne alkaa hieman normalisoitumaan täällä. Nikki uskaltaa jo aamuisinkin tulla herättelemään mua kuten ennenkin, vaikka Nemo nukkuisikin meidän jalkopäässä. Nikki myös tulee hakemaan sitä hellyyttä multa aika lailla kuten ennenkin, ja ruokakin alkaa taas maistua vähän paremmin. Niin ja Nemokin on oppinut jo syömään kauranorasta :) Se vaan seurasi mitä Nikki teki, kiipesi sen perässä keittiön pöydälle ja alkoi nakertaa ruohoa x) Aika hyvin.
Lissää kuulumisia taas joskus.
