Voi persut sentään mikä aihe -.-

Rakkautta kun on niin monenlaista. Se voi olla rakkautta elämänkumppaniin, samaan tai vastakkaiseen sukupuoleen, ystävään, vanhempiin, sisaruksiin, omiin lapsiin, sukulaisiin, lemmikkeihin, asioihin, esineisiin... Pitääkö mun nyt lähteä niitä erittelemään :D
Rakkaus on välittämistä ja hyvää fiilistä, mutta siinä on vielä vähän jotakin extraa, mikä erottaa rakastamisen tykkäämisestä.

Rakkaus perheeseen ja sukulaisiin tulee vähän kuin automaattisesti "paketin mukana". Tietysti on ihmisiä, jotka eivät ole perheensä tai sukulaistensa kanssa läheisissä väleissä, jotka kokee, että "suku on pahin", silloin en tiedä voiko sukuaan oikeasti rakastaa? Mulla ainakin lähisukulaiset ovat maailman ihanimpia, ja rakastan niitä kaikkia kovasti :)

Ystäväänkin rakkaus mielestäni kehittyy, siinä missä ystävän kanssa viettää aikaa. Ystävään kun tutustuu, varmasti tulee ajateltua, että "hei, toihan on tosi mukava tyyppi", eli tykkää ihmisestä. Mun mielestä ystävää rakastetaan, kavereista tykätään. Mulla itsellä ei ole kovin montaa ystävää, joiden kanssa olisin paljon tekemisissä ja joita rakastan. Kavereita on jonkin verran, joista tykkään, mutta mun mielestä kaverista tykkääminen kehittyy kyllä ystävää rakastamiseksi mitä enemmän ollaan yhdessä ja jaetaan asioita keskenään :)

Elämänkumppanin rakastaminen alkaa usein hieman samalla tavalla kuin ystävänkin. Ensin saatetaan tykätä ihmisestä ja ihastua, ja pidempään yhdessä ollessa se kehittyy rakkaudeksi. Itse ihastun äärettömän helposti, ja se on ollut välillä ongelmallistakin. Rakkauden osoittaminen mulle ei tarvitse olla suurieleistä, enkä sitä ehkä haluaisikaan. Mieluummin sen voisi osoittaa pienillä, arkisilla asioilla ja askareilla, pienillä pusuilla tai kiihkeillä suudelmilla. Mä olen myös aika "touchy feely" -tyyppinen ihminen, ja mulle läheisyys ja kosketus on tärkeää, ja se ei pidemmässäkään suhteessa missään nimessä saa kadota.
Pidemmissä suhteissa rakkaus muuttuu arkisemmaksi välittämiseksi, eikä ihastus välttämättä enää kutkuta vatsanpohjassa, mutta rakkautta se on edelleen. Pari kertaa olen nähnyt n. 80-vuotiaiden vanhojen pariskuntien kävelevän käsikädessä, ja mun mielestä se on niin kunnioitettavaa ja liikuttavaa, että mä olen meinannut ruveta itkemään moisen nähdessäni. Ihanaa, jos pitkään yhdessä olleet ihmiset pystyvät edelleen olla avoimesti kuin vastarakastuneet :)

Tää riittäköön tästä, jokainen voi itse miettiä lisää itsekseen. Mulla jostain syystä tuli pari vähän ei-niin-perinteistä rakkauslaulua mieleen :D PS: Jarkko Martikainen on ihana <3