Tällä vissiin tarkoitetaan jotakin uskontoa, kuten kristinuskoa?
No, mä olen kyllä evankelisluterilainen, kristitty, ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta pidän itseäni agnostikkona tai ateistina. En oikein tiedä mihin uskoisin, jos ylipäänsä uskon johonkin korkeampaan voimaan. Mulla ei siis oikeastaan ole uskonnollista uskoa, määrittelen elämän mieluummin ismien kautta.
Mun mielestä jokainen saa uskoa mihin haluaa, niin kauan kun eivät tule mulle perustelemaan valintojani uskonnon mukaan, tai muuten vaan tuputa omaa uskontoaan mulle. Oon jossain määrin kiinnostunut eri uskonnoista, mutta edelleen kiinnostuneempi ismeistä, aatteista ja filosofioista, eikä mulla ole tarvetta uskoa johonkin jumalhahmoon, siihen korkeampaan voimaan. Mua kiinnostaa uskonnoissa lähinnä niiden mytologia ja tarinat joita kerrotaan, ne ns. yliluonnolliset asiat, mutta luulen, etten usko Jumalaan tai Saatanaan (mielestäni ei voi uskoa vain toiseen).
En ole saanut uskonnollista kasvatusta. Pienenä ollaan äidin kanssa käyty kirkossa laulamassa joululauluja, ripariaikaan muutamat jumalanpalvelukset oli pakollisia, ja kyllä mä olen ehtoollisella käynyt jos tilaisuus tulee. Se on joku mystinen tapa, millä ei ole mulle oikeastaan mitään merkitystä, mutta ei mulla ole syytä jättäytyä ehtoolliselta poiskaan. Häissä ja hautajaisissa mua kyllästyttää kyllä ne Jeesus-lätinät, ne eivät ole sellaisia mielenkiintoisia tarinoita joita haluaisin kuulla :D Mun ollessa ala-asteella tokalla luokalla, meidän opettaja kertoi omin sanoin Raamatun tekstiä tarinoina, ja se oli tosi mielenkiintoista! Samoin yläasteella ja lukiossa kyllä ihan tykkäsin uskonnosta, vaikka mieluummin olisinkin opiskellut elämänkatsomusta. Mun mielestä on ihan väärin, ettei itse saanut valita kumpaa haluaa opiskella.
Mun äidinäiti lauloi kauan kirkkokuorossa, ja on käsittääkseni jonkin verran uskonnollinen ihminen, samaten isänäiti oli. Mutta esim. isä avovaimoineen sekä isänisä ovat eronneet kirkosta. Itsellänikin kirkosta eroaminen on käynyt mielessä, mutta vielä en ole saanut tarpeeksi suurta syytä eroamiseen, enkä ole ottanut selvääkään. En tiedä miksi kuuluisin vielä kirkkoon, mutten tiedä miksi myöskään eroaisin siitä, joten näillä toistaiseksi mennään. Eroaminen oli hyvin lähellä syksyisen homoillan jälkeen, mutta sekin tuohtumus meni vähän niinkuin ohi.
Uskon jossain määrin paranormaaliin, parapsykologiaan, yliluonnollisiin ilmiöihin ja esim. avaruusolentoihin ja kummituksiin. No, täytyy ihan rehellisesti sanoa, etten ole varma uskonko niihin, vai haluaisinko uskoa. Mutta joka tapauksessa moiset ilmiöt kiinnostavat mua kovasti, ja sen huomaa varmasti jo siitä mitä kirjoja luen ja tv-sarjoja katson :P
Äh, en mä tiedä mitä muuta voisin tästä sanoa. Koen olevani uskonnoton, enkä kaipaa itselleni sellaista. Piste.
