Voi, haaveita ja unelmia on paljon. Mä olen luonteeltani sellainen haaveileva suunnittelijatyyppi. Mä aina suunnittelen kaikkea etukäteen hirveästi, mutta se ensimmäinen askel unelman toteutumista kohti venyy ja venyy, tai sitten mä en ota sitä ollenkaan. Eli suunnittelu ja haaveilu sujuu, mutta toteutus tökkii :P Jos jotain oikein paljon haluaa, niin sen kyllä saa, ja munkin unelmat on ihan realistisia. Se ensimmäinen askel vaan täytyisi ottaa.

1. Mä haluaisin oman talon, missä on piha ja jonkinmoinen puutarha, ehkä pieni kasvihuonekin. Käytännössä siis omakotitalo olisi mun mielestä kivoin vaihtoehto, vaikka rivari- tai paritalokin kävisi. Kuitenkin omakotitalossa on vielä enemmän yksityisyyttä, ellei sitten satu asumaan sellaisella uudisasutusalueella, missä ok-talotkin on rakennettu vieriviereen (en oo muuttamassa). Kuitenkin hyväkuntoiseen omakotitaloon tarvitaan rahaa, ja koska ei oo rahaa, niin olis otettava lainaa. Ja niin isoa lainaa tuskin myönnetään tällä hetkellä työttömänä olevalle pariskunnalle, joten ensin pitäis löytää se vakituinen tulonlähde, mistä pystyisi lainoja makselemaan takaisin. Eräät kaverit vastikään myivät oman talonsa täällä Salossa, joka oli vielä tosi kivan näköinen ja just passelin kokoinenkin, mutta me ei koskaan edes käyty pankista kyselemässä saataisko me luuserit mitään lainaa. Oman talon mä haluaisin kaupungista, missä palvelut olisi lähellä, mutta kuitenkin yksityisyyttä olisi tarpeeksi. Tampere olisi hyvä kaupunki asua :)

2. Siitä päästään siihen palkkatyöhön, sekä mulle että miehelle. Mun unelmana olisi työllistyä joko eläinten pariin, tai sitten jollekin luovalle, taiteelliselle alalle. Psykologin ja floristin tutkinnot kiinnostaa myös. Toistaiseksi mulla on vain yksi ammattitutkinto, joka on mielestäni yhtä huono kuin ei ammattitutkintoa ollenkaan, joten pitäisi opiskella uusi ammatti. Koulu ei kiinnosta enää pätkääkään, joten olisi melkeinpä oppisopimuspaikka löydettävä. Pieneläinhoitajaksi oppisopimuksella opiskelevia on ainakin tuossa meidän lähi-eläinklinikalla ollut, mitä nettisivuilta olen katsellut, mutta mä en ole ollenkaan varma pystyisinkö klinikalla töitä tekemään, oon sen verran herkkä ihminen nimenomaan eläinten suhteen. Kaikkein parasta ainakin toistaiseksi olisi, jos pääsisin ilman opiskeluja töihin vaikka sitten graafiselle alalle, mutta pelkäänpä että mulla on siihenkin liian vähän tietotaitoa, ja yleensä media-alan ihmiset on niin kiireisiä, että mahtaako kenelläkään olla aikaa opettaa mulle kaikkea kädestä pitäen.

3. No sitten kun mä olen niin rikas, että kieriskelen rahoissa, niin haluaisin vielä oman järvenrantamökin! Se saa olla mieluiten niin kuusessa kuin vaan pääsee, se voi olla saaressa tai sitten ei, pääasia, että ympärillä on paljon metsää, tontilla itse mökki, rantasauna, laituri, ehkä soutuvene ja se oma ranta :) Sellainen paikka kuin Röllillä oli, rauhallinen mesta riippumattoineen. Mökki ei saa olla mikään hirveän iso huvila kaikkine mukavuuksineen, vaan max. 60 neliötä, ei välttämättä tarvitse olla juoksevaa vettä eikä sisävessaa, mutta olishan ne ihan kivat. Ulkohuussissa on aina oma tunnelmansa, mutta se olisin sitten minä joka sen joutuu tyhjentämään, joten sikäli se vesivessa olis ihan mukava :D Tontille voisi väsätä vielä jonkun pienen askartelupajan. Mökin ei tarttis mielellään olla samalla paikkakunnalla, mutta kuitenkin semmosen 200km säteellä kotoa, jotta sinne jaksaa ajella vaikka joka viikonloppu.
Toisaalta esim. omakotitalo järvenrannalla voisi toimia (kaksi kärpästä yhdellä iskulla), mutta se ei silti olisi sama asia. Mökki on se paikka, jonne mennään arkea pakoon, ja jätetään stressi ja huolet kotiin. Mökillä sielu lepää ja rauhotutaan. Jos olisi se oma talo siellä järvenrannalla, niin kaikki kotiasiat olisi kuitenkin koko ajan läsnä. Luulisin.

4. Sitten kun on se oma piha ja tarpeeksi tilaa, mä haluaisin koiran. Tietysti koira pärjää hyvin kerros- tai rivitalossakin, mutta mä haluaisin, että sillä olisi aidattu piha, missä se saa juosta kun haluaa (ja kissoilla olis tietysti myös ulkotarha). Make olisi halunnut jo hommata meille koiran, mutta kerrankin se olin minä joka toppuutteli, että isoon koiraan menee rahaa vielä enemmän kuin noihin kissoihin, ja se vaatii enemmän tilaa ja aktiviteetteja, joten sitä ei oteta tähän kerrostaloon. Kuitenkin mietittiin jo hyvinkin aktiivisesti koirarotuvaihtoehtoja, ja päädyttiin melko yksissä tuumin saksanpaimenkoiraan. Mä haluaisin mustan ja pitkäkarvaisen, mutta sellainen ihan "tavallinenkin" kyllä käy x)

5. Mä haluaisin mun inspiraation takaisin. Haluaisin, että niitä luovia ideoita pulppuaisi samanlailla kuin joskus ennen. Mua sieppaa se, että tiedän olevani taiteellinen ihminen, enkä ole ihan susipaska piirtämään ja maalaamaan, mutta ne ideat puuttuu. Joskus sitä pystyi paperille luonnostelemaan mitä vaan mieleen pulpahti, mutta nyt jos mä haluan jotain piirtää tai maalata, mun pitää ensin löytää joku mallikuva. No ei siinäkään vielä mitään, mutta mikä mallikuva? Mitä helvettiä mä piirtäisin, ja miksi? Ja sitten jos vihdoinkin se idea tulee, niin ajattelen, että se aihe on liian vaikea, en mä osaakaan piirtää sitä. Sitten se jää, en piirrä sitä. Miksi siitä on vuosien saatossa tullut muka niin hankalaa kokeilla, josko joku idea onnistuisi paperillakin? Haluaisin siis lisää ideoita, mutta myös uskaltaa toteuttaa niitä. Mä suunnittelin mun liskotatskan, ja pitkään mietin, että kuka mulle piirtäisi sellaisen. Sitten totesin, että mä en pysty kenellekään selittämään minkälaisen siitä haluaisin, joten otin kynän ja paperia käteen, pari mallikuvaa netistä ja piirsin. Ja voi luoja kun se kuva oli valmis, niin mä melkeen purskahdin itkuun, kun se olikin onnistunut, siitä tuli just sellainen kuin halusinkin, ja vieläpä ensimmäisellä yrittämällä. Se fiilis oli ihan uskomaton, mutta senkään jälkeen en oo onnistunut siinä ideoiden toteuttamisen aloittamisessa. Ehkä se oli aikoinaan koulussa helpompaa, kun opettaja antoi aiheen, mistä piti jotakin tehdä.
Toivon, että mun tuleva työelämävalmennus siellä taidepajalla avaa vähän näitä mun lukkoja.

6. Mä rakastan aivan suunnattomasti delfiinejä, ja haluaisinkin jossain Etelä-Amerikassa päästä uimaan niiden kanssa. Nään jo sieluni silmin itseni siellä paijamassa delfiinejä ja itkevän onnesta :D <3

7. Tahtoisin lähteä muutaman viikon roadtripille, ihan vaikka vaan Suomeen. En ole kovin paljon matkustellut Suomessa kuin ulkomaillakaan, ja Suomessakin on kesällä niin kaunista, että sitä tahtoisi lähteä kiertelemään ihan kunnolla. Ajella pieniä teitä ja pysähdellä siellä täällä. Ulkomaille mulla ei mitään erityistä hinkua ole, mutta on kuitenkin joitain paikkoja missä haluaisin käydä, esim. Meksiko, Italia, Ranska, sekä joissain näissä Pohjois-Euroopan maissa. Maltalle haluisin myös takaisin. Make haluaisi käydä Japanissa, joten laitetaan se listalle myös :D

8. Ystäviä olisi kiva saada lisää. Tällä hetkellä tuntuu, että vaikka tuttuja ja kavereita on, niin hyviä ystäviä ei ole tarpeeksi. Hanne kun muuttaa pohjoiseen, niin jään aika hiton yksin tänne. Ja jos vielä sattuisi käymään niin, että meillä Maken kanssa menisi sukset ristiin, niin sitten olisin kyllä ihan yksin, ja se vähän pelottaa.

9. Sitten vielä semmosia perinteisiä, kuin että haluaisin elää terveenä ja pitkään, mutta ennen kaikkea, että myös mun mies eläisi terveenä ja pitkään. Yksi mun suurimmista peloista on, että mun mies kuolisi viisikymppisenä, ja mä itse eläisin sen jälkeen vielä joku 30 vuotta, todennäköisesti vieläpä ypöyksin. Se olisi kamalaa. Lisäksi toivon tietysti, että meidän kissat saa elää terveen ja hyvän elämän, toivottavasti mahdollisimman pitkään myös. Ne ovat todella tärkeä osa mun perhettä.

En jaksa keksiä tähän enää kymmenettä kohtaa, mahtoikohan kukaan jaksaa lukea tätä edes loppuun asti :D