Tuskin mikään järkyttää mua yhtä suuresti kuin eläinrääkkäys. Se saa mut tuntemaan järkytyksen lisäksi suunnatonta vihaa ja raivoa ihmisiä kohtaan, pohjatonta surua ja epätoivoa.

Tähän rääkkäyksen piiriin lukeutuu väkivaltaisuuksien lisäksi myös vastuuttomat omistajat muuten, heitteillejätöt, välinpitämättömyys... Mun mielestä kaikkien lemmikkienomistajien tulisi suorittaa lemmikkiajokortti. En tiedä mikä ihmisissä ja yhteiskunnassa on vialla kun pitää viattomia luontokappaleita rääkätä :( Mulla ei enää edes löydy sanoja kaikille rääkkäysuutisille... Epätoivoiseksi se saa sen takia, ettei oikein tiedä mitä sitä itse voisi asian hyväksi tehdä, muuta kuin lahjoittaa rahaa eläinsuojeluyhdistyksille, tai osallistua niiden toimintaan. Laki ei ole tarpeeksi tiukka, tuomiot eläinrääkkäyksistä on ihan naurettavia maailmanlaajuisesti. Ihmiset pimahtelevat jatkuvasti, hakkaavat koiria paistinpannuilla, heittävät kissanpentuja auton ikkunasta moottoritielle, jättävät lemmikkinsä oman onnensa nojaan kun siihen kyllästytään, tai ei enää olekaan varaa pitää sitä. Ei, ei vaan pysty käsittämään... Itse olen niin henkeen ja vereen eläinrakas ihminen, että en osaa mennä eläinrääkkääjien pään sisään. Osa eläinrääkkäystapauksista liittyy varmastikin oikeisiin mielenterveysongelmiin, joita ei olla hoidettu. Varsinkin Suomessa tuntuu mielenterveyspalvelutkin olevan ihan retuperällä, joten siinä mielessä en ihmettele, että ongelmia puretaan sitten muualle.

Mulla teki tosi pahaa etsiä netistä kuvia tätä postausta varten, itketti todellakin koko ajan. Ne järkyttävät kuvat jätin sinne, mutta googlettamalla esim "animal cruelty" tai "animal abuse" niitä kamaliakin kuvia löytyy, jos joku haluaa ruoskia itseään.

Itse kuulun Suomen eläinsuojeluyhdistysten liittoon, tarkemmin sanottuna Salon seudun eläinsuojeluyhdistykseen, sekä Maailman luonnonsäätiöön, WWF:ään. Lisäksi olen rekisteröitynyt Sharewood.orgiin, ja avustuskohteekseni olen valinnut myös SEY:n. Toistaiseksi olen tukenut näiden toimintaa vain rahalahjoituksilla silloin kun on sattunut olemaan ylimääräistä, sekä jäsenmaksuilla, mutta pikkuhiljaa on tarkoitus osallistua Salon seudun eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan hieman aktiivisemminkin.

Ajatukset alkoivat "harhailemaan" myös pentutehtailuun, sillä eläinrääkkäystä se on sekin, ja ihmiset mahdollisesti tietämättään tukevat tällaista toimintaa. Siispä seuraavassa hieman pentutehtailustakin.
Suomessakin syntyy joka vuosi aivan holtittomasti esim. kissanpentuja. Osa niistä saadaan annettua tai myytyä eteenpäin, pahimmassa tapauksessa alle luovutusikäisinä, rokottamattomina, madottamattomina, hoitamattomina, olihan se vahinkopentue, miksi siis nähdä vaivaa sen eteen. Ja surullisissa tapauksissa koko vahinkopentue viskataan motarille, järveen, kirveen alle, tai muuta yhtä julmaa. Sen takia on mun mielestä vastuutonta antaa leikkaamattoman kissan ulkoilla vapaasti! Sitä sopii miettiä, mitä pennuille syntymän jälkeen tapahtuu. Ei ole kiveen kirjoitettu, että juuri sinä saat annettua pennuille uudet, hyvät kodit. Esim. kollikissan kastrointi on verrattaen edullinen, todella nopea, ja helposti ja nopeasti parantuva toimenpide. Naaraskissoilla operaatio on hieman vaivalloisempi ja kalliimpi, ja toipumisaika pidempi, mutta se suojelee kissaa myös vakavilta sairauksilta kuten kohtutulehduksilta.

Ja kun ostat kissan- tai koiranpentua, tai mitä hyvänsä lemmikkiä, ota aina kunnolla selvää paikasta ja henkilöstä, jolta olet sen ostamassa. Pentutehtailu on nykypäivänä aivan liian yleistä juuri sen takia, että ihmiset ostavat ns. sian säkissä rahankiilto silmissä, pentutehtaan pennut kun saa paljon halvemmalla kuin oikeasta kennelistä ostetut rotukoirat (joiden vanhemmat ovat hyvin testattuja, hoidettuja ja tarkkaan valikoituja). Tehtaissa kuitenkin eläimillä on yleensä todella huonot oltavat; hyvänä esimerkkinä vastikään Facebookissa levinnyt kuva loppuunpennutetusta maltankoirasta, josta ei ikipäivänä olisi uskonut kyseessä olevan nimenomaan ylvään ja aristokraattisen näköinen pitkäkarvainen maltankoira. Todella järkyttävää.
Pyydä nähdä pennun emo sen omassa asuinympäristössä. Jos kasvattaja kieltää tulemasta paikalle, tai tarjoutuu vain tuomaan pennun näytille, tai ostovaiheessa tuomaan pennun ikäänkuin puolitiehen jonnekin jalkapallokentälle, parkkipaikalle tai vaikka suoraan kotiisi, voi epäilyjen antaa jo nostaa päätään. Pentutehtailijat myyvät niinsanottuja rotukoiria tai -kissoja puolet halvemmalla hinnalla kuin Kennelliiton tai Kissaliiton hyväksymät kasvattajat, joten kannattaa ottaa selvää mitä kyseisen rodun edustaja normaalisti maksaisi. Pentutehtaan pennuilla ei ole tarvittavia rotukirjoja eikä pentuja ole rekisteröity liittoon. Tätä tärkeämpää on kuitenkin se, että tehtaan pennuille usein ilmaantuu synnynnäisiä vikoja ja sairauksia, epämuodostumia, sekä vaikeitakin käytöshäiriöitä.
Apulassakin useasti myydään niinsanottuja norjalaisia metsäkissoja, jotka eivät yleensä ole moista ilmestystä nähneetkään. Puolipitkäkarvaiset rodut ovat hyvin trendikkäitä ja siksi jotkut ihmisperseet haluavat niillä rahastaa, mutta pitkäkarvaisia kissoja syntyy myös "tavalliselle maatiaiskissallekin", ja silloin se todellakin on "vain" pitkäkarvainen kotikissa, eikä siitä voi norjalaista metsäkissaa tai siperiankissaa saada tekemälläkään. Aidolla rotukissalla on aina liiton rekisterikirja, ja jos ei sellaista löydy (vaikka kissa kuinka olisi oikeista rotuvanhemmista), niin silloin se on aina virallisesti pelkkä kotikissa (kotikissoja mitenkään vähättelemättä :)).
Eräs surullinen tarina pentutehtailusta oli myös Roosa-nimisen rekisteröimättömän "norjalaisen metsäkissan" tarina. Sen voi lukea kokonaisuudessaan täällä.

Pentutehtailijalta pennun ostaminen tukee heidän toimintaansa, mikä tarkoittaa sitä, että toiminta jatkuu jatkumistaan niin kauan kuin sillä on kysyntää. Vaikka kuinka kävisi sääliksi pentua, ÄLÄ OSTA SITÄ PENTUTEHTAILIJALTA, vaan ilmoita asiasta eläinsuojeluviranomaisille. Kuten sanottua, Suomen lainsäädäntö ei riitä mihinkään, joten pentutehtailijoilta loppuu työt ainoastaan jos ihmiset lopettavat heiltä pentujen ostamisen.
Ota lemmikin taustoista siis aina kunnolla selvää, ja vaadi emon ja pentujen näkemistä niiden omassa asuinympäristössä. Ja jollei nk. rotueläimeltä löydy rekisterikirjaa, sitä ei pitäisi myöskään myydä rotueläimen hinnalla.