Aaaargh. Mä en sitten millään jaksaisi enää jatkaa tuota haastetta :D Seuraava aihe olisi "Mieluisin muistoni", ja niitä varten pitäisi melkeinpä etsiä paperivalokuvia ja skannailla niitä, eikä nyt millään viitsisi. Kuvatontakaan postausta ei viitsisi tehdä.. äh. Katotaan nyt koska saisin jatkettua sitä x)

Enivei, piti tulla kertomaan, miten ensimmäinen viikko työelämävalmennuksessa on sujunut.
Tämän viikon oon maalaillut sellaisia ekovillasta tehtyjä perhos- ja sudenkorentokoristeita, joita laitetaan esim. kukka-asetelmiin tai liimaillaan ruukkuihin koristeiksi tms. Oon maalannut niitä kauttaaltaan mustiksi ja valkoisiksi, ja lopuksi ne vielä koristellaan eri värisin maalein, helmin ja muilla koristehärpäkkeillä. Oon ihan tykännyt siitä, mutta niiden pinta on niin röpeliäinen, että niihin on vaikea saada maalattua mitään pikkutarkkaa ja hienoa koukeroa, ja sitten pitäisi vielä keksiä mitä ihmeen juttuja niihin liimailee.
Mutta päivät menee ihan älyttömän nopeasti noita väkerrellessä. Mun päivät on 5-tuntisia, ja siihen sisältyy parinkymmenen minuutin ruokatauko/välipala. Voi kunpa normityöpäivätkin olisi vain 5-6-tuntisia! On hienoa päästä töistä jo yhdeltä, kun on vielä koko päivä aikaa. Työttömänä sitä helposti nukkuu pitkälle aamupäivään ja saa itsensä ylös tai aktiiviseksi vasta siinä yhden pintaan :P Ja mun mielestä normitöissä ne 2-3 viimeistä tuntia on aina yhtä kidutusta, ja tuntuu ettei aivot enää toimi. Se pari tuntia vähemmän, niin töissäkin olis mukavampaa. Aamuherätykset on ollut vähän vaikeita, mutta tälleen kesällä varmaan sekin helpottaa, kun aurinko nousee aikaisemmin. Mä en ainakaan pysty lopulta kovin pitkään nukkua kun aurinko paistaa makkarin ikkunasta sisään. Vaikkei nyt ihan täysillä, niin ainakin makkarissa alkaa olla aamulla jo aika lämmin. Päivärytmiä oon siis saanut korjattua ihan kivasti, ja tänäänkin nousin ennen kahdeksaa ylös vaikka on sunnuntai :)

Heti maanantaina tosin aloin odottaa jo perjantaita, mutta lähinnä sen takia, että tuolla oli yks todella ärsyttävä tyyppi töissä, jolla oli viimeinen työpäivä perjantaina x) Se tyttö oli mun ikänen, mutta ei ollenkaan sen tyyppinen, jonka kanssa haluaisin alkaa kaveerata. Se oli liian utelias ja hyökkäävä, ja lisäksi sen puheenaiheet oli jotenkin tosi lapsellisia tai muuten vaan sellaisia, jotka ei mua kiinnosta pätkääkään. Lisäksi huomasin, että se kysyi samoja asioita uudelleen ja uudelleen, eikä se varmaan edes kuunnellut mitä mä vastasin. Välillä se onneksi ymmärsi olla hiljaa eikä kutsua mua mukaansa tupakalle, kun olin tarpeeksi hiljaa, välinpitämätön ja uppoutunut omiin töihini. Oikeasti, tosi ahdistava ihminen. Mutta nyt ei sitäkään tarvitse sitten katsella enää :P
Muuten siellä porukka on tosi mukavaa, ja meininki on rento. Mitään ei ole kiire tehdä, ja välillä saa tehdä jotakin toista projektia jos vaikka mäkään en jaksa niitä kaikkia koristeita samantien maalata. Niitä on aika paljon.
Toistaiseksi oon kävellyt työmatkat, Make on tullut mua hakemaan jos ollaan esim. käyty kaupassa, ja maanantaina se veikin mut kun satoi. Kunhan uskallan alkaa ajamaan tota meidän autoa niin voi sitten sillä mennä sateisina päivinä x)

Tällä viikolla ei oo ihmeempiä tullut tehtyä kun on rahat niin vähissä, kaikki mennyt oikeastaan ruokakauppaan. Maanantai-iltapäivällä kuitenkin oli Nemon kastraatioaika, ja kaikki meni sen suhteen oikein hyvin. Eläinlääkäri kun punnitsi kädellään Nemoa, kyseli ihmeissään paljonko poika mahtaa painaa, kun tuntui paljon painavammalta kuin mitä ulkoisesti näyttää :) Puolisen tuntia meni, kunnes saatiin Nemo nukkuvana takaisin kotiin. Se nukkui kotona vielä pari tuntia, Nikki ja Nuno kävivät sitä kuljetuskopassa nuuskuttelemassa ihmeissään, ja Nikkin täytyi vähän tassulla kokeilla että mikä Nemoa vaivaa :)
Parin tunnin unien jälkeen Nemo tuli meidän kanssa sohvalle jumittamaan toisiksi pariksi tunniksi, kunnes se sai ruokaa, pesi itsensä perusteellisesti, ja sen jälkeen se olikin jo aika lailla oma itsensä.
Otin tuossa yks päivä kuvan kissoista kun olivat kaikki yhdessä syömässä. Siitä näkee hyvin, kuinka paljon Nemo tosiaan on jo kasvanut. Se on samankokoinen kuin nuo 3-vuotiaat tytöt, ja menee pian jo ohi! Itseasiassa Nuno on jäämässä pienimmäksi näistä.

Eilen sitten käytiin terassilla juomassa yhdet samalla reissulla kun hengailtiin hetki jokirannassa. Iltapäivästä alkaa aurinko paistaa meidän parvekkeellekin, joten loppuillan luin siellä ja otin aurinkoa. Sainpahan lainakirjan melkein luettua, ja hailakat rusketusrajat :)
Tänään ois tarkoitus lukea toi kirja loppuun ja lööbailla tuolla partsilla vielä lisää. Jos sais vähän tota väriä vahvistettua...

Tuossa äsken kun vietiin lakanat ulos kuivumaan, niin otettiin Nikki mukaan, ja tutustutettiin se meidän taloyhtiön sisäpihaan. Monestihan se on ollut vähintään sen ensimmäiset 10min ennen kuin se on uskaltanut edes liikkua mihinkään, mutta nyt se lähti samantien käppäilemään ja tutkimaan innoissaan :) Alakerran naapurin kissa katseli parvekkeelta kiipeilypuustaan kun tällaista outoa väkeä tuli hänen ikkunansa alle hengailemaan :P Kierrettiin ja nuuskuteltiin Nikkin kanssa koko piha läpi, ja loppuvaiheessa Make kävi hakemassa Nemonkin ulos. Nemo huusi kuin hyeena eikä uskaltanut oikeen liikkua mihinkään, ja sitten meni Nikkiltäkin hermo ja sekin alkoi haluta takaisin sisään, kun näki naapurinsedän menevän ovesta. Niinpä sitten mentiin sisälle, ja voi olla että toistaiseksi on parempi viedä kissoja ulos erikseen, koska Nikki tuntui aika selkeästi häiriintyvän Nemon läsnäolosta. Nunoa ei viety nyt ulos ollenkaan, kokemusten mukaan se ei ole erityisemmin valjastelusta välittänyt. Se tykkää olla tuolla parvekkeella.
Kameran mä unohdin tietysti sisälle, vaikka oli sekin tarkoitus ottaa mukaan. Tässä nyt kuitenkin vielä väsähtänyt kuva Nemosta, taustalla näkyy eilen torilta ostetut lobeliat. Oli melko kallis puska, mutta niin kivan näköinen, että oli pakko siirtää orvokit toiseen ruukkuun x)

Niin ja juhannukseen ja Nummirockiin on enää 2,5 viikkoa! Se on jotenkin salakavalasti hiipinyt tuolta taka-alalta, ja piti heti alkaa väsäämään listaa mitä kaikkea sinne pitää ottaa mukaan. Onneksi juomapuoli todennäköisesti järjestyy kaverin Tallinnan reissun myötä. Ootan kyllä Nummea jo tosi innoissani :) Vuoden tauon jälkeen tuntuu jotenkin vielä siistimmältä, kun muistaa kuinka paska fiilis oli viime vuonna kun en sinne päässyt. Ja nyt Makekin vielä tulee mukaan :) Ja tänä vuonna siellä on tosi paljon bändejä, jotka pitäisi nähdä. Täytyy olla tarkkana aikataulujen kanssa, eikä jatkuvasti vaan jumittaa leirintäalueella x) Vaikka niin siinä saattaa käydä siltikin...