Ärsyttää.
Suunnittelin tekeväni tosi ihanan kanasalaatin ja hedelmäsalaatin, minne laitan kaikkia lempikasviksiani ja -hedelmiäni, tein miehelle ostoslistan, sillä se on meistä parempikuntoisempi ja voi käydä kaupassa.
Se ei tuonut puoliakaan niistä tarvikkeista mitä halusin, välttämättömät kylläkin, esim. kanasalaattiin salaatin, kanan, tomaatin ja kurkun, mutta kun mä olisin lisäksi halunnut leipäjuustoa ja valkosipulivoipatonkia. Ja jos kyseisiä aineksia ei löydy kyseisestä kaupasta, kuten nyt asian laita oli, olisin etsinyt niitä toisesta kaupasta, sillä niin kipeesti niitä on saatava. Jos jotain tekee mieli, ei siitä tuu mitään jos ei sitä saakaan. Hedelmäsalaatistakin tulee nyt vajavainen kun ei ole viinirypäleitä (ne oli kuulemma niin kalliita - mä olisin tietysti ostanut maksoi mitä maksoi) ja banaanitkaan ei ole enää vihertäviä. Joo, eikä se kiiviäkään tuonut.
Miksen vaan voisi olla tyytyväinen että se ylipäänsä kävi kaupassa ja toi edes jotain ruokaa?
Mua ärsyttää myös se, että kotona haluaisin pitää kaikki langat käsissäni, tehdä kaiken itse just sillä tavalla mikä on mun mielestä ainoa oikea tapa. Sitten kuitenkin haluan että mieskin tekee jotain, ja kun se tekee, on mun korjattava sen tekemiset. Esim. tiskatessa mulla on tietty järjestys missä astiat kuivuu kuivauskaapissa. Kun sitten on miehen tiskausvuoro niin se tietysti laittaa kaiken epäjärjestykseen. Se on tavattoman ärsyttävää ja välillä en voi vastustaa kiusausta korjata ne takaisin "oikeaan" järjestykseen. Pidän kuitenkin turpani kiinni enkä nalkuta siitä, koska sehän vasta typerää olisi ;)
Nytkin siis tuntuu että tukkoisuudesta ja räkäisyydestä huolimatta olisi pitänyt itse hoitaa kauppareissu, jolloin olisi tullut käytyä myös puhelinyhtiössä selvittämässä pari tärkeätä asiaa (miehen oli tarkotus mennä, mutta siellä oli "liikaa jonoa", eihän hän halua jonottaa) ja vuokraamassa leffa tylsän päivän varalle (miehen oli myös tarkoitus tehdä, muttei halunnut maksaa rästiinjäänyttä 10€:n myöhästymissakkoa).
Ja kaiken tämän jälkeen mua ärsyttää eniten se, että mua ärsyttää niin paljon että melkein purskahdin itkuun. Minkähän ikäisiä tässä taas ollaan?
----
Edit klo 14:14
Perun pahat puheeni. Tein tossa sitä hedelmäsalaattia ja mies tuli keittiöön auttamaan. Huomasi että unohti salaattikastikkeen kauppaan, huokaisi todella syvään ja sanoi kipeällä äänellä "kaikki menee päin vittua". Alkoi siinä vielä paistamaan kanoja ja kirosi kun poltti fileet hieman toiselta puolelta :)
Hellyin. Eikä enää harmita. Hyvä mies se on <3
Tein myös huomion. Voicelta on tullut tänään ihan sikana Pinkiä. Ainakin viisi eri biisiä.
Suunnittelin tekeväni tosi ihanan kanasalaatin ja hedelmäsalaatin, minne laitan kaikkia lempikasviksiani ja -hedelmiäni, tein miehelle ostoslistan, sillä se on meistä parempikuntoisempi ja voi käydä kaupassa.
Se ei tuonut puoliakaan niistä tarvikkeista mitä halusin, välttämättömät kylläkin, esim. kanasalaattiin salaatin, kanan, tomaatin ja kurkun, mutta kun mä olisin lisäksi halunnut leipäjuustoa ja valkosipulivoipatonkia. Ja jos kyseisiä aineksia ei löydy kyseisestä kaupasta, kuten nyt asian laita oli, olisin etsinyt niitä toisesta kaupasta, sillä niin kipeesti niitä on saatava. Jos jotain tekee mieli, ei siitä tuu mitään jos ei sitä saakaan. Hedelmäsalaatistakin tulee nyt vajavainen kun ei ole viinirypäleitä (ne oli kuulemma niin kalliita - mä olisin tietysti ostanut maksoi mitä maksoi) ja banaanitkaan ei ole enää vihertäviä. Joo, eikä se kiiviäkään tuonut.
Miksen vaan voisi olla tyytyväinen että se ylipäänsä kävi kaupassa ja toi edes jotain ruokaa?
Mua ärsyttää myös se, että kotona haluaisin pitää kaikki langat käsissäni, tehdä kaiken itse just sillä tavalla mikä on mun mielestä ainoa oikea tapa. Sitten kuitenkin haluan että mieskin tekee jotain, ja kun se tekee, on mun korjattava sen tekemiset. Esim. tiskatessa mulla on tietty järjestys missä astiat kuivuu kuivauskaapissa. Kun sitten on miehen tiskausvuoro niin se tietysti laittaa kaiken epäjärjestykseen. Se on tavattoman ärsyttävää ja välillä en voi vastustaa kiusausta korjata ne takaisin "oikeaan" järjestykseen. Pidän kuitenkin turpani kiinni enkä nalkuta siitä, koska sehän vasta typerää olisi ;)
Nytkin siis tuntuu että tukkoisuudesta ja räkäisyydestä huolimatta olisi pitänyt itse hoitaa kauppareissu, jolloin olisi tullut käytyä myös puhelinyhtiössä selvittämässä pari tärkeätä asiaa (miehen oli tarkotus mennä, mutta siellä oli "liikaa jonoa", eihän hän halua jonottaa) ja vuokraamassa leffa tylsän päivän varalle (miehen oli myös tarkoitus tehdä, muttei halunnut maksaa rästiinjäänyttä 10€:n myöhästymissakkoa).
Ja kaiken tämän jälkeen mua ärsyttää eniten se, että mua ärsyttää niin paljon että melkein purskahdin itkuun. Minkähän ikäisiä tässä taas ollaan?
----
Edit klo 14:14
Perun pahat puheeni. Tein tossa sitä hedelmäsalaattia ja mies tuli keittiöön auttamaan. Huomasi että unohti salaattikastikkeen kauppaan, huokaisi todella syvään ja sanoi kipeällä äänellä "kaikki menee päin vittua". Alkoi siinä vielä paistamaan kanoja ja kirosi kun poltti fileet hieman toiselta puolelta :)
Hellyin. Eikä enää harmita. Hyvä mies se on <3
Tein myös huomion. Voicelta on tullut tänään ihan sikana Pinkiä. Ainakin viisi eri biisiä.
