Fiilis: väsynyt
Tänään meillä olikin hulinaa! Vieraita tuli ja meni ja Ruusa on nyt IHAN rikkipoikkikatki :P
Ensin päivällä kävi äiti ja Reiska, ne tuli tuomaan Venezuelan tuliaisen, tuommoisen savesta tehdyn nätin merihevosen. Tällä kertaa Ruusa jaksoi vähän leikkiäkin niiden kanssa. Äiti vei myös mun limoviikunan pois (yhyy :/) kun Ruusa oli niin innokkaasti sen kimpussa.
Sitten pari tuntia myöhemmin tuli Antti ja Ida iiiiison kameran kanssa, joka piti hassua ääntä kun salama latautui. Sitä tutkittiinkin innokkaasti, ja tiedä sitten minkä verran Antti sai niitä kuvia edes otettua kun Ruusa innostui leikkimään :P Eihän mullakaan oo siitä juuri muita kuvia kuin nukkumiskuvia! Sillon se ainakin on paikoillaan ;)
Ja taas pari tuntia myöhemmin tuli Veskun äiti, isäpuoli ja pikkuveli. Ruusa sai tuliaisiksi mm. kissanmaitoa, jota ajattelin vähän antaa melkein samantien. Hyvin näytti maistuvan, mutta heti ruoan päälle ei paljon masuun mahtunut.
Nyt oon laittanut Ruusalle raksuja märkäruuan joukkoon. Heti maanantaina tai huomenna täytyy käydä ostamassa sitä Nutriplus-geeliä, kun se kerran on ihan täysravintoa ja kasvattaa ruokahalua. Tulisi tuolle tytölle ihan tarpeeseen.
Anyways, tänään ollaan leikitty ja keimailtu ihan hirveesti ja nyt typy on ihan sippi. Tuossa vieressä makaa ihan reporankana pitkin pituuttaan :) Taidanpa itsekin ottaa ihan relasti vaan loppuillan.
Hieman vielä itse aiheen vierestä, mutta ylitin itseni tänään ja soitin Kotipizzaan. Selvennettäköön, että inhoan sydämeni pohjasta soitella minnekään muualle kuin kavereille tai hyville sukulaisille ja lähetän aina mieluummin sähköpostia tai tekstaria joka paikkaan, tai käyn paikanpäällä. Tietysti soittelen kun on ihan pakko - ja nyt olevinaan oli kun Vesku ei suostunut soittamaan enkä jaksanut lähteä kauppaankaan. Yllätin itseni lähinnä siinä, että mua ei yhtään jännittänyt, ei kädet hikoillut eikä tärissyt ja artikuloinkin jopa selvästi :D Jee! Yleensä kun joudun jonnekin soittamaan niin mun pitää henkisesti tsempata itseäni vähintään 15 minuuttia ennen kuin voin soittaa, ja silloinkin tärisen tai pahimmassa tapauksessa änkytän tai käytän sanaa "tota" jatkuvasti. Odotankin jo melkein kauhulla sitä kertaa kun joudun ekan kerran soittamaan eläinlääkärille! Joo, taidan olla vähän vajaa ;)
Tänään meillä olikin hulinaa! Vieraita tuli ja meni ja Ruusa on nyt IHAN rikkipoikkikatki :P
Ensin päivällä kävi äiti ja Reiska, ne tuli tuomaan Venezuelan tuliaisen, tuommoisen savesta tehdyn nätin merihevosen. Tällä kertaa Ruusa jaksoi vähän leikkiäkin niiden kanssa. Äiti vei myös mun limoviikunan pois (yhyy :/) kun Ruusa oli niin innokkaasti sen kimpussa.
Sitten pari tuntia myöhemmin tuli Antti ja Ida iiiiison kameran kanssa, joka piti hassua ääntä kun salama latautui. Sitä tutkittiinkin innokkaasti, ja tiedä sitten minkä verran Antti sai niitä kuvia edes otettua kun Ruusa innostui leikkimään :P Eihän mullakaan oo siitä juuri muita kuvia kuin nukkumiskuvia! Sillon se ainakin on paikoillaan ;)
Ja taas pari tuntia myöhemmin tuli Veskun äiti, isäpuoli ja pikkuveli. Ruusa sai tuliaisiksi mm. kissanmaitoa, jota ajattelin vähän antaa melkein samantien. Hyvin näytti maistuvan, mutta heti ruoan päälle ei paljon masuun mahtunut.
Nyt oon laittanut Ruusalle raksuja märkäruuan joukkoon. Heti maanantaina tai huomenna täytyy käydä ostamassa sitä Nutriplus-geeliä, kun se kerran on ihan täysravintoa ja kasvattaa ruokahalua. Tulisi tuolle tytölle ihan tarpeeseen.
Anyways, tänään ollaan leikitty ja keimailtu ihan hirveesti ja nyt typy on ihan sippi. Tuossa vieressä makaa ihan reporankana pitkin pituuttaan :) Taidanpa itsekin ottaa ihan relasti vaan loppuillan.
Hieman vielä itse aiheen vierestä, mutta ylitin itseni tänään ja soitin Kotipizzaan. Selvennettäköön, että inhoan sydämeni pohjasta soitella minnekään muualle kuin kavereille tai hyville sukulaisille ja lähetän aina mieluummin sähköpostia tai tekstaria joka paikkaan, tai käyn paikanpäällä. Tietysti soittelen kun on ihan pakko - ja nyt olevinaan oli kun Vesku ei suostunut soittamaan enkä jaksanut lähteä kauppaankaan. Yllätin itseni lähinnä siinä, että mua ei yhtään jännittänyt, ei kädet hikoillut eikä tärissyt ja artikuloinkin jopa selvästi :D Jee! Yleensä kun joudun jonnekin soittamaan niin mun pitää henkisesti tsempata itseäni vähintään 15 minuuttia ennen kuin voin soittaa, ja silloinkin tärisen tai pahimmassa tapauksessa änkytän tai käytän sanaa "tota" jatkuvasti. Odotankin jo melkein kauhulla sitä kertaa kun joudun ekan kerran soittamaan eläinlääkärille! Joo, taidan olla vähän vajaa ;)
