...mennä suhahti.
On tapahtunut hirveän paljon, mutta kertoilenpa mahdollisimman lyhyesti. Kuten kuvasta näkyy niin minäkään en jaksa pitkiä pätkiä enää lätistä ;) Viimeisin kirjotuksentynkä toukokuussa..
Aloitetaan asiasta, joka muutti mun elämääni kaikkein eniten. Ruusa lensi kissojen taivaaseen heti kesäkuun alussa mun ollessa Tampereella ja Ruusan hoidossa :( Sillä oli kuulemma ollut vaikeuksia hengittää, ja se oli lopulta nököttänyt aika lailla omissa oloissaan ja valittanut hirveästi hengittäessä. Mutsi sen sitten oli kiikuttanut eläinlääkäriin, missä se loppujen lopuksi oli alkanut oksentaa verta, eikä suostunut oikeen ottamaan happeakaan, ja äiti sitten antoi eläinlääkärille luvan lopettaa Ruusa :( Sunnuntaiaamuna Vesku soitti mulle ja kertoi suru-uutiset. Mulla oli ihan hirveä olo koko päivän, tietysti yritin sivuuttaa koko aiheen, sillä me oltiin Hannen kanssa vielä festareilla, loistavia bändejä odotettavissa ja sitä halusi pitää mahdollisimman hauskaa. Aika hyvin se onnistuikin, mutta välillä tuli kyllä pala kurkkuun kun asia nousi mieleen.
Vesku vei Ruusan patologille ja käytännössä hoiti kaikki asiaankuuluvat systeemit. Patologi diagnosoi Ruusalla HCM:n, eli perinnöllisen sydänsairauden, mikä tarkottaa Ruusan myyntisopimuksen mukaan sitä, että saan Ruusan kasvattajalta uuden pennun veloituksetta. Ruusa tuhkattiin, ja uurna on nyt mun hyllyllä.
Hirvittävä ikävä mulla on ollut sitä koko ajan. Onneksi kesällä on ollut niin paljon tekemistä etten ole edes ehtinyt oikeen surkutella kovin paljon, mutta välillä kaikki fiilikset nousee pintaan ja itkeskelen täällä ikävääni. Valokuvia varsinkin on vähän vaikea katsoa. Tietysti nyt siitä on jo sen verran aikaa, että pystyn puhumaan asiasta, ja katselemaan kuviakin ilman että tippa tulee linssiin, mutta kuitenkin. Ei kukaan Ruusaa pysty korvaamaan, eikä toisaalta ole tarkotuskaan.
On tapahtunut hirveän paljon, mutta kertoilenpa mahdollisimman lyhyesti. Kuten kuvasta näkyy niin minäkään en jaksa pitkiä pätkiä enää lätistä ;) Viimeisin kirjotuksentynkä toukokuussa..
Aloitetaan asiasta, joka muutti mun elämääni kaikkein eniten. Ruusa lensi kissojen taivaaseen heti kesäkuun alussa mun ollessa Tampereella ja Ruusan hoidossa :( Sillä oli kuulemma ollut vaikeuksia hengittää, ja se oli lopulta nököttänyt aika lailla omissa oloissaan ja valittanut hirveästi hengittäessä. Mutsi sen sitten oli kiikuttanut eläinlääkäriin, missä se loppujen lopuksi oli alkanut oksentaa verta, eikä suostunut oikeen ottamaan happeakaan, ja äiti sitten antoi eläinlääkärille luvan lopettaa Ruusa :( Sunnuntaiaamuna Vesku soitti mulle ja kertoi suru-uutiset. Mulla oli ihan hirveä olo koko päivän, tietysti yritin sivuuttaa koko aiheen, sillä me oltiin Hannen kanssa vielä festareilla, loistavia bändejä odotettavissa ja sitä halusi pitää mahdollisimman hauskaa. Aika hyvin se onnistuikin, mutta välillä tuli kyllä pala kurkkuun kun asia nousi mieleen.
Vesku vei Ruusan patologille ja käytännössä hoiti kaikki asiaankuuluvat systeemit. Patologi diagnosoi Ruusalla HCM:n, eli perinnöllisen sydänsairauden, mikä tarkottaa Ruusan myyntisopimuksen mukaan sitä, että saan Ruusan kasvattajalta uuden pennun veloituksetta. Ruusa tuhkattiin, ja uurna on nyt mun hyllyllä.
Hirvittävä ikävä mulla on ollut sitä koko ajan. Onneksi kesällä on ollut niin paljon tekemistä etten ole edes ehtinyt oikeen surkutella kovin paljon, mutta välillä kaikki fiilikset nousee pintaan ja itkeskelen täällä ikävääni. Valokuvia varsinkin on vähän vaikea katsoa. Tietysti nyt siitä on jo sen verran aikaa, että pystyn puhumaan asiasta, ja katselemaan kuviakin ilman että tippa tulee linssiin, mutta kuitenkin. Ei kukaan Ruusaa pysty korvaamaan, eikä toisaalta ole tarkotuskaan.
Ja tähän liittyen sitten se uusi ragdoll-vauva on tulossa Riitalta heti kun mahdollista :)
En kuitenkaan jaksanut odottaa kun niin kova pentukuume tuli. Katsastin mm. norjalaisen metsäkissan pentuja, josko jossakin olisi suunnitelmissa tms., ja niin sitten Kissamaailmasta tutulla Jantulla oli pari vapaata mettispentua :) Ihastuin niistä toiseen ihan täysillä, ja kyselin Jantulta ihan vaan alustavasti hinnoista ja pentusuunnitelmista. Kävi sitten niin, että loppujen lopuksi kävin kissalassa katsomassa norskeja ja cooneja, ja tämä ihana norjalaisen metsäkissan tyttöpentu muuttaa mun luokse kolmen päivän päästä :))) <3 Multa se sai nimekseen Nikki, Mötley Crüen basisti Nikki Sixxin mukaan. Tosiaan se ragdoll tulee Nikkin kaveriksi sitten vähän myöhemmin :)
Kahteen kuukauteen kun ei nyt ole nähnyt Ruusan tavaroita, raapimapuuta, tai edes ruokakuppeja (mutsi kävi mun pyynnöstä hakemassa ne sillon pois), niin meinasi melkeen itku tulla eilen, kun sekottelin Nikkille valmiiksi penturaksuja ja ne tuoksui niin hyvälle <3
Tässä vielä Jantun ottama kuva pikkuisesta, tässä n. 9 viikon ikäisenä:
Mitäs sitten.. Faija ja Seija sai myös uuden vauvan, leonberginkoira Ropsun :) Kävin tossa heinäkuun alussa katsomassa sitä, ja onhan se vähän riiviö ;) Tosin kuulemma yllättävän rauhallinen mun siellä käydessä. On siis melko erilainen kuin mitä Calle oli vauvana.
Muuten kesä on mennyt lähinnä festaroidessa; tuli käytyä Tampereella Sauna Open Airissa, Kauhajoella Nummirockissa ensimmäistä kertaa, Helsingissä Tuskassa, Lohjalla Tuntumassa ja Vantaalla Ankkarockissa.
En oikeen osaa sanoa parasta keikkaa tai parasta festaria, kaikissa kun oli se oma tunnelmansa. Kaikesta huolimatta (tarkotan nyt tätä Ruusa-juttua) Sauna täytti ehkä odotukset parhaiten, eritoten Sebastian "Ihku" Bach, jonka keikalta en juuri enempää olis voinut toivoa :) Tampereelle osuikin sillon koko kesän parhaat festarisäät ja oli tosi lämmintä. Ainoastaan sunnuntaina Amorphiksen aikoihin ja vähän myöhemmin satoi, mutta sekään ei sitten loppujen lopuksi haitannut. Tavattiin myös vihdoin erään nettituttavuuden kanssa ja oli tosi mukavaa :) Sunnuntai-illan päätteeksikin sain vielä uuden tuttavuuden Hellästä, jonka sanat ihan tosissaan lämmitti. Tuli siellä siis vähän itkeskeltyä, lähinnä Ruusaa. Että kiitos Antille :)
Nummirockneitsyyden menetys oli kaikinpuolin positiivinen kokemus, ja tokihan Nummirockjuhannus muodostui nyt perinteeksi ;) Kuulinkin että siihen jää koukkuun välittömästi... Uusi, neljän hengen teltta tuli ostettua ihan sitä varten, mutta enpä minäkään siellä ollut kuin about vartin.. :D Hups. Keikkoja tuli katsottua vain kourallinen, ja ehti siellä toki läpimäräksikin kastua.
Kinnulan Esso (meidän leiripaikka as is) muodostui lähes legendaariseksi, meitä oli siellä mun ja Hannen lisäksi Nina, Ansku, Lotta, Teemu, Timo, Junsku, Mikko ja Matti, sekä lukuisia eri hemmoja jotka Essolla kävi dokaamassa ja soittelemassa akustista kitaraa. Ja kannattaa muuten tsekata Timon ja Junskun bändi Betrayal...;) Oli hienoa viettää juhannus noin mahtavassa seurassa, kiitos <3
Tuska. Mitä siellä tapahtui? Taisi mennä lähinnä niin, että näin toisen meikäläisen nettituttavuuden siellä, jonka kanssa tuli enemmän tai vähemmän hengailtua to-pe-la, ja sitä eksyttiin vallan Kamppiin yöksi sun muuta mukavaa. Vaikka Hanne kielsi mua kertomasta tätä, niin kerron silti, että tuli sitten oikeastaan missattua kaikki kovat ulkomaiset bändit, mutta tahallaan kylläkin :D Kyllä me suurinta osaa katottiin edes hetken, mutta ei kai sille mitään voi jos kyseiset bändit ei kuitenkaan niin paljon kiinnosta?
Tuntumaan mentiin katsomaan vain ja ainoastaan The Undivinea (ja Godsplagueta). Hyvän keikan vetivät, mutta fanitytöllä päällimmäisenä jäi mieleen Tuntumassa yleisön puolella ollut Profane Omenin Jules, joka tuli vielä baariin jatkamaan iltaa. Olikin eka kerta kun sen kanssa mitään juttelin ja halasin ja mitä kaikkea :) Jules oli myös Saunassa katsomassa Sebukkaa, ja keikan jälkeen moikkasi mulle :D Tuli sellanen fiilis, että oonkohan käynyt liikaa PO-keikoilla kun se mut tunnistaa, vaikken koskaan ole sen kanssa sanaakaan vaihtanut :D
Sitten viime viikonlopun Ankkarock. Hyvää festarifiilistä söi ehdottomasti tosi kurjat kelit, varsinkin sunnuntaina, jollon satoi hyvin pitkälti koko päivän. Ja meillähän ei siis tietenkään ollut sadetakkeja koko päivänä, vaan suosiolla kastuttiin ihan kunnolla. Paras fiilis taisi olla Amorphiksen keikan aikana, syystä tai toisesta ;D Aurinkokin paistoi sillon. HIM oli kans hienossa vedossa. Sunnuntaina oli loppuillasta niin tajuttoman kylmä, että jätettiin valitettavasti Opeth vähän kesken ja suunnattiin kotia kohti. Bussissa tuli juteltua erään mukavan sedän kanssa, ja vähän harmittaa jos ei sitä enää nää :/ Mutta kenen vittupään idea oli laittaa Apocalyptica ja Soilwork soittamaan päällekkäin vastakkaisilla puolilla festarialuetta, HÄH?! Tai Hanoi Rocks ja Amorphis? Siinä kävi sitten niin että Hanoilta ja Soilworkilta kuultiin vaan pari biisiä.
Alotin kuvaprojektin, ja meinaan siirtää kaikki mun keikkakuvat yhteen paikkaan, joten linkittelen sivua tänne sitten kun tämä fotosivu on jonkinnäköisessä kondiksessa :)
Syksy on taas tulossa, illat viilenee ja pimenee, ja pian saa taas poltella kynttilöitä. Kesä meni ihan hujauksessa ohi, oli mukavia festareita ja uusia ja vanhoja, mutta nykyisin ehkä parempia tuttavuuksia, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Aurinkoiset ja lämpimät ilmat? "Vapaa-aika"? Tuntuu että sitä meni koko kesälomankin niin tukka putkella ettei oikeen ehtinyt rauhottua ollenkaan. Ei tullut käytyä esim. rannalla kertaakaan. En tiedä mistä moinen fiilis johtuu. Don't get me wrong, mulla oli aivan ihana kesä, paljon ihania muistoja :)
Eli tässä sitten kohti syksyn ja talven keikkoja, ja tietysti uuden kissavauvan kehityksen seurailua :) Odotan Nikkiä kotiin jo ihan hirveästi.
