Niin se vaan meni hujauksessa nämä kaksi kuukautta, jotka Make täällä asui :(
Mies lähti tänään takasin Orimattilaan ja vähän kyllä pelottaa mitä mä täällä yksin keksin puuhasteltavaa päivisin... Eipä me Makenkaan kanssa kaksistaan paljon täällä päivisin tehty, mutta olipahan siinä ainakin se toinen vierellä melkein koko ajan.
Ei tää juttu onneksi tähän jää, ja Makekin tulee käymään taas jo ylihuomenna (:D), mutta mieli on silti haikea :( Itkukin tuli aamulla kun sitä alkoi kelailla. Mitenhän sitä mahtaa uudelleen sopeutua siihen että saatetaan nähdä vain joka toinen viikonloppu, riippuen kummankin omista menoista ja Maken koulujutuista... Mulla tulee aivan sairas ikävä. Tai no, on jo. Mulla on ollut Maken kanssa tosi kivaa, ja mä tunnen oloni tosi hyväksi sen seurassa, tykkään ihan hirmusesti <3

Töitä ei siis edelleenkään ole, aattelin koittaa vuodenvaihteeseen asti odotella mitä työpaikalle kuuluu ja millonkohan mua mahdollisesti kaivattais sinne takasin, ja jos ei sieltä suunnalta oo mitään kuuluvissa niin etin muita töitä sitten ihan aktiivisesti. Tähän mennessä oon laittanut hakemuksen vaan Mustiin ja Mirriin, mutta eipä natsannut ei. Duunia en oo siksi lähinnä aktiivisesti etsinyt, että mä en haluaisi luopua mun nykyisestä työpaikasta. Toisaalta kyllä kalvaa aivan saatanasti, että lomautetuista mä olen ainoa, jota ei oo kutsuttu töihin takasin. Ihmettelen siis vielä joulun yli.

Ja sekin vielä, jouluun on enää kolme viikkoa, mitä helvettiä? Oonko mä ollut niin miehen lumoissa koko syksyn että päivät katosi tästä välistä. No eipä sillä, ei oo joululahjastressiäkään kun kaikki tietää ettei mulla oo varaa ostaa tänä vuonna kenellekään lahjoja. Ei siis tarvitse keksimällä keksiä kenellekään mitään, mutta jos jotain tulee vastaan niin kyllä mä sitten jonkun jollekin ostan.

Niin ja tää mun kämppä on tosiaan edelleen myynnissä, täällä oli viikko sitten ensimmäinen näyttö, mutta välittäjästä en oo sen enempää kuullut että kävikö paljonkin ihmisiä kattomassa vaiko mitä... Uutta kämppää ei oo löytynyt ainakaan vielä, ja rehellisesti sanottuna mä en tiedä kumpi mua vituttaisi enemmän, se, että tän kämpän uus omistaja vuokrais tän mulle, jolloin saisin jäädä asumaan tähän, vai se, että joutuisin muuttamaan pois jos uus kämppä löytyy. Molempiin oon kyllä asennoitunut, ja molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Mitäs sitten... Big Brotherkin loppui eilen. Meinasin parkua kun kattelin niitä herkistelemässä siellä. Eli BB ja Make lähti samaan aikaan, joten nyt en voi päivisin kattoa ees 24/7:aa, jonka otin by the way ihan turhaan sillon alkukaudesta. Oon kattonut sitä koko syksyn ajan ehkä alle 5h yhteensä. Muistuttakaa mua ens vuonna, etten ota sitä kanavaa vaikka mikä olis.

Nikki kasvaa ja tulee entistä riiviömäisemmäksi. Muistan kyllä että Ruusa oli reilun puolen vuoden ikäisenä yhtä riiviö ja äärimmäisen utelias, mutta se rauhottui siitä sitten ajan myötä. Toivon että Nikkikin rauhottuu siinä määrin ettei mun tarvii koko ajan huutaa sille ja pelätä koska jotain tippuu hyllyjen päältä. Tai koska koko kissa jää vahingossa jääkaappiin. Tai koska taulutelkkari kaatuu. Tai koska se loukkaa ittensä. Ruusan tuhkat siirsin jo suosiolla hyllyn päältä vitriiniin lasiovien taakse, sehän siitä vielä puuttuis että se uurna tuolta tippuisi -.-

Keikkarintamalla ei oo syksyn aikana juuri kummosia tapahtunut jo pelkästään siitä syystä että mä tosiaan olen ihan persaukinen. Syyskuussa käytiin katsomassa Profane Omen, Amorphis ja Teräsbetoni, lokakuussa vaan Finntroll, ja marraskuussa Poisonblack. Lisäks on tullut pari kertaa käytyä ihan vaan baarissa + Sannan ja Mikon 80's Halloween -bileissä, jotka oli taas iiiiiihan mahtavat <3 Oli tosi hauskaa, ja kivaa oli myös se, että Make oli mukana :) Lokakuussa käytiin myös Hannen kanssa Tampereella Ninan ja Markuksen luona, ja oli ihan sikakivaa :) Ne oli vastaavasti viime viikonloppuna täällä kun käytiin tosiaan tota Poisonblackia kattomassa Virgin Oilissa. Oli ihanaa kun oli niin iso jengi koossa, kaikki parhaat, rakkaat ja ihanat ystävät <3

Viime viikolla Amoral pudotti melkosen pommin kun ilmottivat niiden uuden vokalistin olevan Ari Koivunen. Totaalisesta alkujärkytyksestä ja Arin dissauksesta toivuttuani oottelen jo ihan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Amoralin vanhalle tuotannolle pitänee heittää hyvästit, ellei Ari sitten osaa murista yhtä vakuuttavasti kuin Niko (mitä vahvasti epäilen). Se on kyllä tosi sääli, koska mähän en ole ehtinyt nähdä Amoralia livenä ikinä. Mutta jos bändi kerran haluaa selvästi melodisemmaksi, niin Arihan on oikeen passeli valinta siihen hommaan. Ja selvyydeksi vielä, mä en ole koskaan dissannut Arin ääntä, ulkonäköä (siis lettihän löytyy ;D), tai sitä että se ponnahti Idolsista, vaan lähinnä sitä, minkälaisen kuvan se on itsestään julkisuudessa antanut. Mutta yleensä mä kyllä oon ollut Arista lähinnä puolustuskannalla. Tai, joskus ainakin :DD

No mutta enivei, tällä hetkellä mieliala on melko hyvä, ja mä tiedän ettei se todellakaan olis näin hyvä ilman Makea. Luojan kiitos se ilmestyi mun elämään just ennen tätä lomautus/kämpänmyynti-härdelliä. Voisin olla ihan tosi pohjalla ellei olis näin ihania ystäviä ja perhettä <3 Äiti varsinkin, mitä tekisinkään ilman sitä.