Ai niin. Piti vielä mainita, että nyt oon kuunnellut sen Amoralin kera Koivusen uuden levyn läpi muutamaan otteeseen, enkä sitä kyllä haukkumaan pysty.
Biisit on hyviä, paikoin soundillisesti hyvin samankaltaisia kuin vanhassakin Amoralissa, mutta silti mun mielestä Arin ääni tekee siitä sen, että musakin vaikuttaa kovin "Ari Koivusmaiselta".. Arin äänessä ei oo sinänsä mitään vikaa, se jätkähän osaa laulaa ja murista helvetin hyvin, livenäkin, se tuli jo todistettua vaikka muutamat kermaperseet yrittääkin väkisin muuta väittää. Mutta sillä on myös niin persoonallinen ääni, että sen tunnistaa missä tahansa, ja henkilökohtasesti mun mielestä matalat ja miehekkäät lauluäänet on parhaita ja niitä myös tykkään eniten kuunnella, joten Arin lauluääni ei siinä mielessä oikeen iske.
Se Year of the Suckerpunch tosiaan oli levyn popein biisi ja varmasti ihan tahallaan laitettu ekaksi sinkkubiisiksi ihan vaan vittuillakseen. Mä tykkään akustisista näppäilyistä ihan helvetisti, ja musta tuo introbiisi Random Words on ehdottomasti levyn paras :D Hahaha. Myös Shade of Gray, Sex n' Satan ja Last October on jäänyt positiivisina mieleen.
En mä normaalisti jaksa kaikkia uusia kuuntelemiani levyjä kovinkaan analysoida, ne on joko hyviä tai huonoja, ja biisejä on hyviä ja huonoja, mutta tätä uutta Amoralia lupasin arvostella vasta kun oon sen livenä nähnyt ja levyn kokonaisuudessaan kuunnellut. Joten täsä tää ny oli :D Ei ollut juurikaan pahaa sanottavaa. Bändi saa siunaukseni :D
