Niinpä niin.. Juurikin mun tuuria tämä, noin niin kuin kissanomistajana :/

Varasin viime maanantaina Nikkille tehosterokotusajan, ja sain sen perjantaille. Torstaina sitten Nikki alkoi oksentelemaan ja ripuloimaan, ja taisi olla siinä vertakin mukana. Soitin perjantaiaamuna pieneläinklinikalle, josko meidän aikaa voisi vähän pidentää ja tutkia tuon syyn.
No, perjantaina sitten lääkäriin, ja Nikkin suolessa tuntui selkeästi jotain kovaa, mutta ultra- ja röntgenkuvissa ei oikein selkeästi näkynyt mikä se on, mutta lääkäri epäili suolituppea, koska ei näyttänyt ihan normaalilta vierasesinekuvalta. Ihmetteli vaan suuresti ettei Nikki aristanut vatsaansa ollenkaan jos kyse noinkin vakavasta jutusta on.

Ei sitten jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa kuin avata tytön vatsa, jotta saavat varmuuden asiaan. Nikki onneksi pystyttiin leikkaamaan saman tien, ja minä mutsin kanssa ihan hysteerisinä kotiin leikkauksen ajaksi.. Itkin silmät päästäni kun ajattelin koko ajan vain pahinta ja mietin miten ihmeessä mulle voi käydä näin huono tuuri! Taas vain reilun vuoden ikäinen kissaraasu on ihan henkitoreissaan :(
Kaksi TODELLA pitkää tuntia odotin lääkärin soittoa, ja vihdoin se sitten soitti. Oli kuulemma ollut vaikea leikkaus ja olivat olleet vähällä soittaa jo aiemmin, että pitäisi ehkä tehdä vähän toisenlaisia ratkaisuja Nikkin suhteen :( Normaalisti suolitupessa suoli kasvaa/työntyy itsensä sisään aiheuttaen tukoksen, mutta tässä harvinaisessa tapauksessa osa ohutsuolta oli työntynyt umpisuolen sisään. Kyseisiä leikkauksia ei olla aiemmin oikein tehty, en tiedä sitten koko Suomessa, mutta ainakaan Lohjalla. Suolet oli olleet niin kovin kiinni toisissaan etteivät olleet meinanneet saada niitä erotettua ja ommeltua ollenkaan. Oli lopulta sitten onnistunut, luojan kiitos.

Mentiin seitsemän aikaan takaisin klinikalle silittelemään pikkuista, ja kahdeksalta se oli jo kotona heräilemässä. Vartin verran se pedissään makoili, kunnes loikki makkarin puolelle nököttämään, tietysti vielä ihan tokkurassa. Mutsi tuli sitten illaksi ja yöksi mun luo, ja jo puolenyön aikaan Nikki oli lähes oma itsensä, ja ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!
Yöllä heräsin vielä viiden aikaan siihen että Nikki kolisteli ja raapi tyhjiä ruokakippojaan, kun oli raasulla jo nälkä.

Lauantaiaamulla piti vielä viedä Nikki nesteytykseen ja lääkepiikeille, mutta pieneläinklinikka ei ollut auki, niin mentiin kunnalliselle, joka silloin päivysti Vihdissä. Siellä oli päivystämässä sellainen nuori tyttö, ja mä luulin että operaatio olis hyvinkin yksinkertainen, mut ei... Nikkille jätettiin kanyyli jalkaan, mutta se oli mennyt umpeen/pois paikoiltaan tms., joten se piti kanyloida uudelleen. Tää tyttö rauhotti Nikkin sitä varten, jonka jälkeen se tökki sen suonia valehtelematta 1,5 tuntia, kun ei saanut sitä kanyylia suoneen saakka! Ja avustajakin häipyi sieltä tunnin jälkeen ja jouduin itse avustamaan lääkäriä siinä tökkimisessä. Se soitteli muille eläinlääkäreille ja kysyi apua, mutta menetti siinä toivonsa jo. Lähdettiin sieltä suoraan sitten Helsinkiin Mevetiin kun Nikki vielä nukkui, kun siellä oli paikalla sitten kokeneempia eläinlääkäreitä. Kyllä vaan silti siellä Vihdissä paikanpäällä vitutti aivan huikeesti ettei se saanut sitä kanyylia Nikkille, plus vielä kattoa sitä tökkimistä ja lääkärin epätoivoa siinä - ja tottakai se vielä velotti mua siitä käynnistä...

Siellä Mevetissä Nikki otettiin heti sisään, ja kissan antamisesta lääkärille meni ehkä pari minuuttia siihen kun se lekuri tuli ovelta huikkaamaan että "tippa on nyt jalassa, mä otan nuo edelliset potilaat tästä ensin niin jutellaan sitten lisää". Että näin. Yhteensä n. kolme tuntia Nikki oli tipassa + lääkkeet annettiin. Mutta oli se vaan reppana sen jälkeen.. Kamalaa kun joutui kahtena päivänä peräkkäin nukuttamaan :/

Mutta siitä meni taas se nelisen tuntia kun Nikki oli taas jo aika normaali itsensä. Oli jossain vaiheessa jopa pessyt itsensä, ja pissallakin käy ihan normaalisti, leikkii ja on energinen.
La-su -yönä se meinasi syödä mun salaatit, joten hellyin ja annoin sille jo ekan ruokasatsin, velliksi tehtynä. Se hotkasi se silmänräpäyksessä ja annoin sitten vähän lisääkin. Sunnuntaiaamuna alotettiin sitten kotilääkitys ja pitkin sunnuntaita annettu pieniä määriä velliä - jotka se on ahminut erittäin hyvällä ruokahalulla.
Eilen se oli tosiaan jo ihan normaali, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tänäaamuna veti hirveät rallitkin ympäri kämppää :D Nyt täytyy vaan silmäillä koska ulos tulee jotain kiinteää, että miten suoli toimii nyt kun se kuolioon mennyt pätkä poistettiin.
Eli kaikki sormet ja varpaat ristiin mun nuppusen vuoksi!