Tänään oli Nikkin ja meikäläisenkin suuri päivä, kun Nikki vihdoin steriloitiin. Alunperinhän oli tarkoitus että Nunokin steriloidaan samalla vaivalla, mutta Nuno päätti juosta ikävästi juuri sen jälkeen kun ajan varasin :/ Ei siis kiima mennyt tähän päivään mennessä ohi, joten jouduin peruuttamaan Nunon ajan. Kissoja ei suositella steriloitavan kiiman aikana, sillä se nostaa tulehdusriskiä toipumisen aikana, ilmeisesti aika paljonkin koska monet eläinlääkärit ovat sen suhteen aika ehdottomia. Nämä olisivat kuitenkin leikannet Nunonkin jos välttämättä olisin halunnut, mutta suurempi tulehdusriski sai mut sitten jättämään Nunon kotiin. Oon muutenkin ihan tarpeeksi paniikissa ja neuroottinen ollut näiden sterilointien suhteen, että paras vaan kun riskit pidetään minimissä.

Aamulla puoli kymmeneltä kiikutettiin pieni neiti lääkäriin. Lääkäri myös punnitsi Nikkin, ja se painoi vaivaiset 2,8kg, mutta oli siis viime kesän eläinlääkärikäynnistä, eli oikeastaan Nunon tultua lihonut huimat 200g :D Tuntuikin hieman absurdilta ajatukselta, kun lääkäri ja hoitaja varoittelivat mahdollisesta liiasta lihomisesta, toi kun on ollut niin laihassa kunnossa aina.
Pyysin lääkäriä myös siinä samalla tarkistamaan Nikkin suoliston, että kaikki siellä on alkanut sen edellisen leikkauksen jälkeen kehittymään ja kasvamaan normaalisti, ja ihan hyvältähän siellä kuulemma sitten näytti *peukku* :)
Pari tuntia Nikki oli klinikalla, kun siellä on tapana pitää eläimiä vähän kauemmin, jotta saavat heräillä rauhassa ja valvovan silmän alla. Tämä on musta tosi kiva käytäntö, koska musta oli kamalaa sillon pari vuotta sitten tuoda Ruusa suoraan leikkauspöydältä kotiin, täysin unessa ja jääkylmänä. Nyt Nikki sentään oli jo tosi pirtsakka kun päästiin kotiin, ja se menikin kopasta suoraan tyhjälle ruokakipolle. Oli siis pakko antaa ruokaa samantien kun toinen oli niin nälkäinen. Laitoin Nunolle ruuan samalla, mutta siinä kävi niin, ettei Nunoa kiinnostanut ja Nikki söi sekä omansa että siskonsa ateriat :D Viimeksi yhtä hyvällä ruokahalulla on syöty sen edellisen leikkauksen jälkeen.
Nyt leikkauksesta on kulunut jo yli 6 tuntia, ja vaikka kissa on vähän vielä pöllyssä ja sekavan oloinen, nököttää paikallaan ja tuijottelee, niin se on sentään syönyt (kerjäsi jopa multa jätskiä), käynyt laatikolla ja osittain peseytynytkin. Suhteellisen sujuvasti jo hyppiikin pöydillä ja ikkunalaudalla.
Muutaman päivän päästä pitäisi poistaa liimaside, ja se on sitten aika hermoja raastavaa puuhaa... Toivottavasti ei sen jälkeen kuitenkaan tarttisi mitään kauluria tai sukkapukua laittaa :/ Nyt odotellaan että Nunon kiima loppuu kokonaan, niin saadaan sekin tässä sitten steriloitua ja loppuu nämä juoksut tässä huushollissa.

Posti toi tänään AdLibriksestä tilaamani Kissan aktivointi -kirjan.

Lukaisin siitä tähän hätään puolet, eli lähinnä sen esitieto-osan, varsinaisia temppuja taidan tarkemmin lukea vasta kun niitä opetellaan :) On kyllä tosi hyvä kirja, suosittelen ehdottomasti ostamaan. Tässä käydään läpi myös kissan luontaista käyttäytymistä, ja kuinka sille voi opettaa myös ihan käytännön asioita, kuten olla raapimatta sohvaa tai kuinka kissan saa menemään itse, pakottamatta kantokoppaan.
Meillä koulutuksen osalta on käynyt vähän samoin kuin leikkimisen kanssa, Nunoa kiinnostaa koulutushetket todella paljon, mutta Nikki tyytyy katsomaan sitä vähän sivummalta. Täytyisi koittaa seuraavaksi kouluttaa Nikkiä toisessa huoneessa, jospa sekin siitä vielä innostuisi.
Nuno osaa tällä hetkellä sujuvasti istua, ja parhaillaan opetellaan ylävitosta, jonka senkin se tuntuu handlaavan ihan mukavasti jo, ainakin osittain :P Luokse tuloa voisi seuraavaksi opetella, se kun on aika käytännöllinen yleisestikin.
Niin ja suosittelen tätä tällaista aktivointia sekä kissojen että koirien omistajille, tuntuvat nuo lemmikit nimittäin pitävän kovastikin tästä lemmikin ja omistajan yhteisestä toiminnasta ja aivotyöskentelystä :) Nunosta ainakin jotenkin näkyy, ettei se tee sitä vain makupalojen perässä (vaikka vain niitä toistaiseksi palkintona käytänkin), vaan se tykkää siitä kahdenkeskisestä laatuajasta mun kanssa, ja että se saa käyttää päätänsä :) Ja meidän kauan sitten edesmennyt collie Riku tykkäsi naksutinkoulutuksesta juuri samasta syystä.
Tuon Kissan aktivointi -kirjan kirjoittajan, Elina Väyrysen temppukissoilla on oma blogi, jota voi myös käydä seurailemassa jos aktivointi alkoi kiinnostaa :)