Oon niin hyvä keksimään kiinnostavia otsikoita näille postauksilleni. No, ei se mitään.

Make pääsi sittenkin viettämään mun kanssa vappua :) Osaksi epävakaaksi luvatun sään takia mentiin kolmistaan (minä, Make ja Hanne) Artun ja Karon luokse Helsingin Kaarelaan viettämään vappua. Päästiin paikalle vasta aika myöhään, joskus seitsemän aikoihin, ja ilta menikin siinä sitten ihan älyttömän nopeasti koiran ja kissan touhuja ihmetellen, jutellen ja grillaten. Hanne oli meistä oikeastaan ainoa jolla oli hirveät menohalut, joten yöllä lähettiin sitten baariin. Mutta koska väärinkäsityksiltä ei voitu taaskaan välttyä, niin Arttu ja Karo jäivät kotiin, ja me lähdettiin kolmistaan PRKL:seen. Olisin kyllä mielelläni ollut siellä Kaarelassa vaikka myöhempäänkin, mutta päästiinpähän ihan kätevästi taas kotiin, eikä siellä baarissakaan tarvinnut kauaa istua kun pilkku tuli. Bussiasemalla pelkäsin että nyt ei kyllä heru enää istumapaikkaa, kun oli niin hirveä jono, mutta päästiin kuitenkin jopa vierekkäin istumaan. Mustan Kuun Lapsia kuunnellessa tuli unikin tosi nopeasti eikä tarvinnut pelätä että orastava paha olo muuttuisi vielä pahemmaksi.
Vappupäivä meni löhöillessä, vaikka mulla krapula tulikin vasta illalla -.-

Oli siis kaikesta huolimatta mun mielestä mukava vappu, eli kiitos vaan asianomaisille :) Tuommosia illanistujaisjuttuja vois pitää useamminkin, ettei tarttis aina johonkin baariin lähteä loppuillaksi. Kun eipä niissä baareissakaan enää mitään oikein oo, varsinkaan varatulle ihmiselle :P Ei sitä kiinnosta enää lähtee kuluttamaan aikaa ja rahaa baareihin, varsinkin kun ei siellä voi oikeen jutella. Aikasemmin mietin että tarviiko siellä nyt mitään henkeviä silleen jutellakaan, mutta jos nyt seurana on ihmisiä joita ei kovin usein tapaa, tai joiden kanssa nyt helposti tulee juteltua paljon sen yhden illan aikana, niin kannattaako sitä nyt sitten mennä baariin huutamaan, kun vois viettää samalla porukalla kivaa "koti-iltaa". Että siinäpä se seurustelevan ja sinkun ero taas ehkä näkyy.
Sovittiin siinä kyllä Artun ja Karon kanssa, että mennään Maken kanssa toistekin Kaarelaan niiden luokse, ehkä yöksikin, ja kesällä Karon porukoiden mökille Salon Mathildedahliin, jos vaan on mahiksia. Kuulostaa hyvältä! :)

No mitäs. Tänään kävin entisellä duunipaikalla palauttamassa avaimen ja hakemassa uuden työtodistuksen. Sieltä suoraan kävin sitten työkkärissä hoitamassa asiat kondikseen, ja nyt ei tarttekaan oikeastaan hoitaa mitään muuta ku ittensä sinne Saloon, plus siellä tietty tarvittavat asiat. Make kävi viime viikolla jo yhtä kämppää katsomassa, mutta ei me sitten saatu sitä. Toisaalta ihan hyvä, kun ei mulla oikeestaan ollut aikomustakaan vielä muuttaa sinne, vasta tosiaan loppukesästä.
Duunissa työympäristö oli totaalisen muuttunut, kun sitä pienennettiin niin kovasti. Vaikutti tosi ahtaalta ja epämukavalta ympäristöltä, ja kuulemma huonompaan suuntaan ollaan kaiken suhteen koko ajan menossa - vieläkin. Ei tullut siis yhtään sellanen fiilis, että "voi kun saisin olla täällä vielä", vaan lähinnä helpotuksen tunne ettei tarvitse väkisin puurtaa siellä enää. Tuli myös sellainen helpottava fiilis siitä, että onneksi tunnen näin päin.

Nyt vietetään Maken kanssa rauhallisia koti-iltoja, töllötetään Siskoni on noitaa, Supernaturalia, The Vampire Diariesia ja Lostia, ja maataan sängyssä päivät pitkät ja mässätään :D
Tosin huomenna mennään käymään Maken serkun luona Turussa, mä meen ottamaan siltä tatuoinnin :) Mun ekan ikinä! Ei oo vielä ihan hirveästi ehtinyt jännittämään, mutta voi olla että huomenna jo jänskättää. Otan ekaksi tatskaksi skorpionin horoskooppimerkin tunnuksen (sellainen vähän m-kirjainta muistuttava) niskaan, hiusrajaan. Ei mikään iso kuva siis, mutta saan sen niin edullisesti Eveltä, ja kuva on ollut mulla valmiina jo vuosia, niin siitä on ihan hyvä aloittaa. Niska paikkana vähän jännittää, mutta onneksi sen tekee kuitenkin tuttu, kotonaan, ja Make on kuitenkin pitämässä kädestä kiinni ;) Laitan kuvan sitten myöhemmin.
Tuossa pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja piirsin ensimmäisen tatskaluonnokseni ikinä, ja voi elämä kun olin taas tyytyväinen itseeni! Etsin tosi kauan sopivan näköistä liskon kuvaa pohkeeseeni, ja viime vuonna löysinkin sitten just sopivan näköisen kuvan. Sen oli kuitenkin joku suunnitellut itse omaksi tatuoinnikseen, joten en halunnut, enkä olisi edes saanut käyttää sitä. Mua sitten vähän harmitti, kun olin löytänyt just täydellisen kuvan, enkä osannut oikein hahmottaa mitä muutoksia siihen voisi tehdä, jotta se olisi uniikki, ja mua varten tehty. Sitten eräänä iltana ajattelin vaan ottaa kynää ja paperia käteen ja piruuttani vaan kokeilla, vaikka mulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa etukäteen. Siitä se sitten vaan muodostui, lisko, jossa oli juuri sopivasti sitä liskoa minkä vihdoin netistä löysin, mun omaa kädenjälkeä, ja sitä punaista väriä, jota halusin siihen lisäksi. Ja ensimmäisellä yrityksellä onnistui! Liskon häntää/pyrstöä tarvii vielä vähän hioa ja piirtää uudelleen, mutta muuten se on jo oikeastaan valmis :) Fiilis oli melkein yhtä hyvä, kuin silloin kun sain tehtyä luonnoksen mun tauluun. Joka ei muuten vieläkään ole valmis, kun en tiedä miten saisin sen lopetettua. Plus että nyt viimeksi kun Make oli Salossa kolme viikkoa ja mä olin yksin, niin ei tullut sellasia epätoivon hetkiä, tai tosi tylsiä päiviä, jolloin olis voinut olla halua jatkaa sitä taulua.

On muuten hieman pelottavaa, miten ihan normaalit asiat jännittää mua nykyisin ihan hirveästi. Maha saattaa mennä sekaisin jo pelkästään siitä, että tiedän että mun tarvitsee kohta käydä kaupassa. Se on ihan järjetöntä! Tänäänkin jännitin ihan älyttömästi sitä duunissa ja työkkärissä käyntiä, enkä ymmärrä miksi. Mitään kamalaa ei tapahtunut, ja tiesin sen kyllä etukäteenkin, ettei niiden asioiden hoitamisessa ole mitään ihmeellistä, mutta silti se vaan jännitti. Ja nykyisin tosiaan jos on mahdollista että Make käy yksin kaupassa (eli jos se suostuu, ja on ylipäänsä Lohjalla), niin silloin se käy yksin kaupassa, ja mä vaikka siivoan kotona sillä aikaa. Ettei mun tarvii lähteä ulos ihmisten ilmoille. Ja sitten kun joskus käyn yksin kaupassa, tai vaikkapa tänään kun kävin siellä työkkärissä, ja kotiin tullessani kaupan kautta, ei mua enää kaupungilla ollessani ahdistanut yhtään ja kaikki oli ihan hyvin. (Kaupassa ei ollut ihmisiäkään paljon yhtään, mikä oli ehdottoman bueno juttu, I hate people.) Se on vaan jotenkin se kun odottaa jotain tapahtuvaksi, tai jotenkin että pitää itse olla aikaansaava. En tiedä.. outoa. Ei mulla kai pitäisi mitään ihmiskammoakaan olla, kun kuitenkin pidän festareista ja tapahtumista, joissa on paljon ihmisiä. Jotkut Stockan Hullut päivät tai vastaavat on sitten ihan eri asia, sinne mua ei saisi kirveelläkään, ja tosiaan ahdistun jos ruokakaupassakaan on paljon väkeä, siksi en mielellään käy siellä pahimpaan ruuhka-aikaan. Ja se odottaminen, se on paha juttu. Vappuaattonakin heräsin jo aikaisin aamulla yhdeksältä, olin täysin valmis jo puoliltapäivin, ja bussi Helsinkiin lähti vasta viideltä. Sillon mulla kanssa oli maha sekaisin, saattoi osittain johtua edellisiltana juodusta karpalolonkerosta, osittain jännityksestä. Typerää... Jännittää nyt niin hirveästi jotain ulkona käymistä ja bussilla matkustamista, phuuh. Täytyy kyllä vielä toistamiseen kokeilla sitä karpalolonkeroa, silleen ettei mulla ole seuraavana päivänä minkäänlaisia jännittämisen aiheita.

Sain vapuksi mun lopputilin ja maaliskuun työttömyyskorvaukset, joten toistaiseksi oon varoissani, ja pystyin tilaamaan esim. lisää hiusvärejä ja kissoille paljon tavaraa Zooplussasta. Löysin myös Unelmalemmikit-nettikaupasta sellaisen koirien/kissojen kosketuskepin, mistä puhuin täällä. Pistin senkin tilaukseen samantien. Pystyn myös vihdoin maksamaan Nunon loput osamaksut, joten pikku Nuppunenkin on ihan pian kokonaan minun :) Pakko taas hehkuttaa, miten upeaa on ollut huomata Nunossa niin valtava muutos, oikeastaan sen steriloinnin jälkeen. Se on niin pehmo, rakastaa nykyisin rapsutuksia ja huomiota, on aika täysin erilainen kuin vielä viime syksynä :) Se monesti tulee meidän kanssa sänkyyn nukkumaan, ei nyt yleensä yöksi, mutta jos me vaikka jotain töllösarjaa katotaan siellä. Nikki ei enää niinkään, se jää yleensä lattialle nukkumaan, jos nyt ylipäänsä vaivautuu meidän kanssa samaan huoneeseen.

Mutta eipä tässä nyt toistaiseksi muuta.
Ens perjantaina Lohessa on Movetron, sitä on niinku niin pakko mennä kattomaan :)