Pyörähdin tänään vähän kaupungilla. Kävin viemässä sen eBaysta ostamani korsetin ompelijalle korjattavaksi. Tai lähinnä "sisäänotettavaksi", eihän siinä rikki mikään ollut. Korsetin kuppiosiin vaan jäi sen verran paljon löysää kangasta, että halusin että sille tehdään jotain. Onneksi ompelija ei paljonkaan tuosta korjauksesta pyydä, käyn vaan ensi viikolla vielä sovittamassa korsettia. Oli kyllä tosi mukavan oloinen täti, ja kehui hirveästi kuinka hyvännäköinen ja -laatuinen korsetti oli, että kun normaalisti juurikin tuollaiset korsetit maksaa sen parisataa euroa. Laitan siitä korsetista kuvan mun päällä sitten kun se on fiksattu :)

Sieltä menin postiin ja hain mun uuden kameran, sen Canon Powershot SX210 IS:n. Pari kuvaa sain räpsäistyä kunnes akku piti ladata, joten loput kuvat otin vasta nyt illalla. En jaksanut mihinkään ulos lähteä, vaan vastahakoiset ja kyllästyneet kissat toimivat mun malleina taas vaihteeksi. Nikki ja Nuno on aina olleet vähän ongelmallisia kuvauksen kannalta, kun Nikki on pääasiassa valkoinen ja kuva ylivalottuu helposti. Nuno taas on tumma, jolla on vaalea laikku kaulassa. Aina se laikku ylivalottuu, ja muu kroppa saattaa alivaloittua. Yhteiskuvista ei koskaan tule mitään. Tuossa kamerassa on myös käsisäädöt, ja totesin niiden käytön olevan parempi vaihtoehto kuin automaattisäädöt, joiden kanssa on siis ollut tota valotusongelmaa. Pari tuntia hain sellaista "kissa-asetusta", joka olisi passeli kummallekin kissalle, ettei molempien kohdalla tarvis tehdä säätöjä uudestaan. Noiden elukoiden kanssa kun on yleensä vain se yksi tilaisuus ottaa tietty kuva. Käsisäädöissä saa tosiaan valita ainakin aukon koon, valotusajan, salaman voimakkuuden, ISO-herkkyyden ja valkotasapainon, mikä auttaa jo aika paljon.
Parin viikon päästä viimeistään saan sitten kokeilla tota kameraa keikkaolosuhteissa. Kyllä noissa käsisäädöissä on vielä opettelemista, että niitä osaa käyttää oikein tietyissä tilanteissa. Hektisimmillä keikoilla (= niillä joissa on pakko riehua aivan sairaasti) tulee varmasti kuvattua vaan automaatilla, koska eihän siinä ehdi mitään käsisäätöjä zoomailla.

Mä käsittelen kaikki julkaisemani kuvat, ei taida juurikaan olla poikkeuksia. Käsittelen ne oikeastaan kontrastin ja värikylläisyyden takia, tykkään lisätä vähän niitä molempia. Käsitellessäni nyt näitä muutamaa kuvaa, en oikeastaan hirveästi huomannut eroa entiseen, paitsi että rakeisuutta tummissakaan kohdissa ei ollut juuri lainkaan, kun taas vanhan kameran kuvat olivat salaman kanssa tosi rakeisia, etenkin niistä tummista kohdista. Eli toisinsanoen jos klubikeikoilla otti salaman kanssa kuvia, ne olivat aikas rakeisia, ja Photarilla sai ottaa paljon kohinaa pois. Vanhassa kamerassa myös optisella zoomilla otetut kuvat menivät aika epäselviksi ja rakeisiksi, mutta Nunosta otettu yksi kuva näyttää mielestäni kyllä siltä kuin olisin ottanut kuvan sen nenän edessä, on siis ihan yhtä selvä.

Klikkaa kuvaa niin näät sen alkuperäisen kokoisena ja muokkaamattomana.