Alotetaanpa nyt ensin vitutuksen purkamisella, koska oon täällä melkein itkupotkuraivaria vetänyt!
Meillähän on siis taloyhtiössä lokakuusta saakka tehty remonttia meidän yläkerrassa. Vanhat saunatilat rempataan asuinhuoneistoiksi. No ihan ensimmäisenä joku vesiputki oli jäänyt vähän huolimattomasti kiristämättä, ja se aiheutti meidän olkkarin kattoon vesivahingon, ja osasta katosta putos rappaukset keskellä yötä. No äijät tulivat sen sitten siistimään ja maalaamaan kunhan rakenteet kuivuivat. Sen jälkeen olikin joulukuun loppuun asti sellaista melko hiljaista aikaa, ja piikkausmeteliä kuului vaan harvakseltaan. Alunperin remontin piti kai olla vuoden loppuun mennessä valmis, mutta se sitten venyi jostain syystä. Tammikuussa alkoi sitten todellinen piikkaus ja lähes joka arkipäivä oli ihan järjetön meteli, ainakin puolet päivästä. Jouduttiin käyttää korvatulppia, ja mä olin huolissani kissojen stressitasosta. Ilmeisesti se on kuitenkin koko tän ajan ollut tosi matala, eikä kissat oo ollut oikeastaan moksiskaan koko metelistä, vaikka mulla on palanut käämi lähes joka päivä! Vuokraisännälle soitin metelistä ja saatiinkin 150€ vuokranalennusta, ja sovittiin että katotaan seuraava vuokranmaksu vielä erikseen. Remontin pitäisi kai olla valmis kesään mennessä, ja kovaäänisimmät piikkaus- ja leikkaustyöt tehtynä maaliskuun alkuun mennessä. Tuossa pari viikkoa sitten maalari kävi kittaamassa ja maalaamassa meidän koko olkkarin katon.
No sen lisäksi, että meteli on päivittäin ihan kamala (tällä viikolla on ollut jo vähän iisimpää), sain tänään isännöitsijältä mailin, että nyt täytyis yläkerrassa piikata meidän olkkarin kattorakenteita ja jonkun pitäis tulla täältä kämpästä käsin tukemaan kattoa ettei tuu vaurioita, että pitäs lähteä parin päivän evakkoon! Että työ ei kestä kovin kauan, mutta siinä on riskejä, ja siksi täytyy ehdottomasti sopia työnteosta meidän kanssa. Ensin tuli vähän epätodellinen fiilis, että tää ei voi olla totta, täytyykö meidän nyt sekin kestää. Sitten tuli epätoivo, että mihin helvettiin me mennään kissojen kanssa, ja sitten alkoikin vituttaa sekä isännöitsijä että raksaäijät sen verran paljon että pistin Maken hoitamaan koko jutun.

Evakkoon ei päästä Maken äidinkään luokse, vaikka ajattelin että tämmösessä hätätapauksessa se ois voinut olla mahdollista. Mutta ilmeisesti nuo tulivat siihen tulokseen, ettei se Timin ja kissojen yhteiselo edes eri huoneissa toimisi -.- Siis mullahan ei ole mitään ongelmaa mennä pariksi päiväksi Lohjalle mutsin tyhjille kämpille (ne on Intiassa), meen sinne ihan mielelläni, mutta mua niin surettaa noi kissat! Tiedän ihan faktaksi sen, että niitä molempia stressaa se tunnin automatka suuntaansa paljon enemmän kuin mitä tää neljän kuukauden remontti on stressannut (kun se ei ilmeisesti juurikaan ole?) :( No, tälle ei nyt valitettavasti voi mitään, ja täytyy vaan toivoa että noiden stressinsietokyky on tarpeeksi hyvä... stressihän voi laukasta vaikka mitä sairauksiakin.
Toivottavasti täällä on sitten kaikki kondiksessa sen parin päivän evakkoreissun jälkeen, ettei katto oo romahtanut ja seinät kaatunut.
Sanoinkin tuossa, että koko tää remppajuttu evakuointeineen kaikkineen vois olla siedettävissä jos tosta remontista olis meille jotakin hyötyä ja iloa. Mut ei, kun se ei liity meidän kämppään mitenkään muuten kuin että se tapahtuu suoraan yläpuolella, ja meidän kämppä on altis vahingoille.

 

Mutta se siitä, halusin kertoa iloisesta asiasta :)
Me saadaan perheenlisäystä <3 Kuten kerroinkin, Make alkoi olla vastaanottavainen uudelle kissalle, ja me käytiinkin kasvattajan luona katsomassa ragdolleja tuossa viime kuun puolivälissä. Silloin siellä oli 9-viikkoinen pentue, jota me käytiin vaan silittelemässä. Suunnitelmissa oli ottaa pentu vasta seuraavasta pentueesta, jonka oli määrä syntyä tammi-helmikuun vaihteessa. Odoteltiin siis jännittyneinä uutta pentuetta millaisia naperoita sieltä tulee. Meidän ykkösvaihtoehtona oli ruskea mitted -värinen poikapentu, jollainen siinä 9-viikkoisessa pentueessakin oli. Uudesta pentueesta oli mahdollisuus myös tulla tuollaisia, mutta lopulta kävi niin että pentueeseen syntyi vain kaksi pentua ja molemmat "väärän värisiä".

Tuo ruskea mitted -hobittipoika Frodo oli vieläkin vapaana kun sain tietää nuorempien pentujen värityksen, ja pidettiin Maken kanssa pieni palaveri pennusta ja luovutusajoista. Nuoremmat bicolor-pennut olivat kasvattajan mukaan tosi kysyttyjä ja odotettuja, ja ne olisivat olleet luovutusikäisiä alkukesästä. Mietittiin Maken kanssa, että eikö se olisi parempi ottaa tuo vanhempi pentu, mihin molemmat ihastuttiin heti kun se kasvattajan luona nähtiin. Pentu on jo tässä kuussa luovutusikäinen, ja hetken mietinnän jälkeen tultiin siihen tulokseen, että ajankohtakin on parempi pennun ottamiselle jo nyt, kuin vasta alkukesästä. Pentu kuitenkin tarvitsee pari ensimmäistä kuukautta hieman erityisempää kaitsentaa, niin siihen meillä on mainiosti aikaa nyt keväällä, kun sitten taas kesällä pakkaa sekoittaa aika monikin asia. Oli jotenkin "kohtalon johdattelemaa", että kasvattaja oli itsekin ajatellut Frodon sopivan hyvin meille, plus että minä ja Make molemmat rakastuttiin siihen ensisilmäyksellä, ja lisäksi pennulla on vieläpä sama syntymäpäivä kuin mulla :) Varattiin siis poika meille.

Se on tosiaan jo näillä näppäimillä luovutusikäinen, mutta me haluttiin lykätä luovutusta muutamalla viikolla, ensinnäkin tuon kamalan remontin takia, ja toiseksi siksi että on kiva sitten vähän paremmin valmistautua pennun tuloon. Jos kaikki nyt tosiaan menee niin kuin pitää, niin remontin kovaäänisimmät osuudet ovat helmikuun loppuun mennessä ohi, ja me käydään poitsu hakemassa maaliskuun toisella viikolla, varmuuden vuoksi perjantaina, niin voi olla varma ettei viikonloppuna tuolla ylhäällä mekasteta. Toki käydään pienokaista tässä välissä vielä katsomassa :)

Frodon virallinen nimi on Mirandos Frodo Baggins, ja kasvattaja onkin sitä Frodoksi kutsunut. Munkin mielestä nimi on tosi hyvä, mutta ei oikein sovi mun suuhun. Lisäksi oon jo pitkään toivonut kissaa jolle voisin antaa nimeksi Nemo, niin luulenpa että Frodo vaihtuu Nemoksi :) Tätä ei kyllä olla vielä mitenkään lyöty lukkoon, katsotaan tarkemmin sitten kun poika on kotona ollut jonkin aikaa.
Poika on sellainen todella kiltti velikulta, hirmu sympaattinen ja vähän "hitaalla käyvä" ;) En tiedä miten tuo hitaus on mahtanut kehittyä, jos ollenkaan, mutta kun käytiin sillon viime kuussa niitä katsomassa, niin Frodo oli pennuista se, joka ei koskaan ehtinyt ajoissa lelun kimppuun, ja joku vei sen aina nenän edestä x) Se lähinnä katseli ja ihmetteli. Odotan kovasti pojun kotiutumista, ja kuinka nämä neidit sen ottavat vastaan. Sen mä tiedän, että Frodo varmasti kotiutuu vallan mainiosti ja sopii meidän rauhalliseen perheeseen, kunhan vain nuo tytöt hyväksyvät sen pikkuveljekseen :) Ollaan toiveikkaita, että siitä tulisi sellainen löllykkä sylikissa, jota Makekin sitten saa sylitellä :D

Tässä vielä kasvattajan ottama kuva nöpönenästä <3


Mirandos Frodo Baggins