Mulla ei nykyisin ole enää kovin montaa tosi hyvää ystävää. Aina asiat ei ole ollut näin, mutta elämä on lähtenyt viemään meitä eri suuntiin, sitä tuppaa tapahtumaan. Vanhojen ystävien tilalle en ole ehtinyt saamaan uusia hyviä ystäviä, niiden suhteen oon vielä kaveri- ja tutustumistasolla. Kerron kuitenkin hieman noista vanhoista hyvistä ystävistäni, koska koen heidät myös tärkeiksi, vaikkei nykyisin niin paljon tekemisissä ollakaan.

Kaikkein paras ystäväni on serkkuni Hanne. Hanne on mua 3 vuotta nuorempi, mutta me ollaan hyvin samanlaisia, ja Hanne on aina ollut ikäistään kypsempi, ja sillä on ollut myös vanhempia kavereita. Se on mun serkkuni äidin puolelta, ja meidän äidit on aina olleet läheisiä siskoksia, ovat jopa samassa paikassa töissä :) On tullut siis pienestä asti vietettyä serkusten kesken paljon aikaa, mikä on ollut mullekin kiva, kun sisaruksia ei ole. Mun siirtyessä yläasteelle, me alettiin Hannen kanssa hengailemaan keskenämme enemmän, meitä yhdisti mm. Nylon Beat. Tykättiin siitä molemmat hirveästi, ja alettiin nähdä harva se päivä, Nylon Beatin merkeissä ja muutenkin. Laulettiin, meikkailtiin, hulluteltiin ja tultiin siinä samalla kohti teini-ikää. Parin vuoden ajan me oltiin melkein joka päivä yhdessä.

Sitten mä menin riparille, ja löysin sieltä uusia kavereita. Siinä vaiheessa alkoi myös mun kaupungilla lorviminen ja viikonloppuisin ryyppääminen, ja silloin mun ja Hannen ikäero tuli esille. Niinpä meidän tiet erkanivat aika pitkäksikin aikaa. Ei tietenkään kokonaan, ja nähtiin me paljon tuossa välissäkin, mutta hengailu ei ollut yhtä tiivistä, kun mä halusin monesti viikonloppuisin dokaamaan. Tätä jatkui oikeastaan aina mun lukion loppuun saakka, eli loppujen lopuksi aika monta vuotta, mutta jotenkin löydettiin Hannen kanssa toisemme uudelleen mun lukion loputtua. Sitten myös Hanne täysi-ikäistyi ja käytiin välillä baarissakin yhdessä. Nylon Beat oli ehtinyt jo lopettaa tuossa välissä, mutta se yhdistää meitä edelleen. Meidän molempien musamaut on myös kehittyneet raskaampaan suuntaan, ja Hannehan mut sai ekan kerran Tuska-festareille v. 2006. Luulen, että siitä oikeastaan alkoi uudelleen se meidän jokaviikonloppuinen yhdessä hengaaminen :)
Lopulta kun muutin mun ja silloisen avomieheni yhteisestä kämpästä pois, mun uudesta kodista tuli Hannenkin kakkoskoti. Joka viikonloppu oli jonkinnäköistä kosteahkoa toimintaa, riekuttiin baareissa sinkkuillen ja pidettiin jatkoja mun kämpillä. Keikoilla käytiin vähintään pari kertaa kuussa, festareita unohtamatta. Rahallisesti teki välillä tiukkaa kyllä :D Nykyisin asiat on vähän toisin, koska kummallakaan ei erinäisistä syistä ole hirveästi varaa käydä keikoilla, ja ne millä käydään, ovat yleensä aika tarkkaan harkittuja reissuja.

Hanne on tosiaan hirveän samanlainen kuin minäkin, mutta meissä on toisaalta myös eroavaisuuksia. Hanne on siinä mielessä levottomampi ja sosiaalisempi, että se tykkää mennä tukka putkella, kun taas mä kaipaan sitä omaa kodin rauhaa välillä paljonkin. Oon siis vähän erakkoluonteisempi. Mä olen myös jännittäjä ja huolehtija, kun taas Hanne olis varmaan myöhästynyt puolista niistä kaikista busseista, joihin mä meitä patistin ajoissa menemään :D
Nykyisin ei enää yhtä usein nähdä, johtuen jo pelkästään siitä ettei asuta enää samalla paikkakunnalla, mutta en mä silti koe, että me oltaisi mitenkään hirveästi erkaannuttu. Välillä tulee tietty fiiliksiä, että eihän me enää puhutakaan paljon yhtään, mutta läheisiä me ollaan edelleen, ja aina on kivaa kun nähdään.
Meillä ei Hannen kanssa ole salaisuuksia keskenämme, vaan Hanne tietää kaikki mun asiat, likaiset yksityiskohdatkin. Tuo tyttö on mulle ihan todella tärkeä, mun paras ystävä <3

 

Sitten Sanni. En tiedä, ehkä Sanni yllättyy että oon listannut sen parhaaksi ystäväkseni, kun ei olla kunnolla oltu yhdessä moneen vuoteen :D Mutta Sanni nyt vaan on yksi niistä harvoista ihmisistä, joiden kanssa mä tunnen oloni kotoisaksi samantien, eikä tapaamistauon jälkeen edes tunnu että olis mitään taukoa ollutkaan. Se on ihan parasta.
Sanni on mua 3 vuotta vanhempi, ja tutustuin siihen mun entisen poikaystävän/avomiehen kautta, jonka kaverin kanssa Sanni silloin seurusteli. Itseasiassa tapasinkin Sannin ekaa kertaa sairaalassa, kun se oli juuri saanut ensimmäisen lapsensa, Miron. Mä taisin silloin olla 17. Kun siitä täysi-ikäistyin, niin vietettiin porukalla monia, monia ryyppyiltoja, baari-iltoja, koti-iltoja, käytiin kahdestaan tapahtumissa, shoppailemassa, kahvilla ja mitä vaan, ja aina oli tosi hauskaa :) Kerrankin painuttiin umpikännissä tuhoamaan Lohjan liikennemerkkejä, piti ihan sitä varten ostaa jakoavain Essolta :D

Sitten Sanni erosi kihlatustaan ja löysi uuden miehen, ja vähän sen jälkeen meidän hengailut tyrehtyikin pariksi vuodeksi. Tuli lähinnä törmättyä kaupungilla, satunnaisesti juteltua netissä ja kaiketi pari kertaa käytyä kahvilla, mutta en esim. nähnyt Sannia lainkaan sen raskausaikana, kun se odotti toista lastaan, Venlaa. Kuulostaa vähän kamalalta, mutta meillä oli molemmmilla niihin aikoihin vähän eri intressit tai jotain. Tuossa muutama vuosi sitten kutsuin Sannin mun tupareihin, ja siitä lähtien ollaankin kai pidetty vähän enemmän taas yhteyttä. Netin kautta lähinnä, koska Sanni asuu nykyisin Espoossa ja minä Salossa, mutta käytiin me tuossa pari kuukautta sitten niillä Espoossa kyläilemässä :) Viihteelle olis tässä jossain vaiheessa päästävä!
Sanni onkin mulle tosi tärkeä ystävä, eikä ihan vähiten sen takia, kuinka helppoa sen kanssa on olla :) Useemmin pitäisi nähdä, kiitos nam! :)

 

Jotta tästä postauksesta ei tuu ihan älyttömän pituista, niin koitan lopuista ystävistä kertoa vähän lyhyemmin.

Arttu - Arttu on mun lukioaikainen hyvä ystävä, jonka kanssa tuli silloin jo vietettyä paljon aikaa. Lukion loputtua Arttu muutti Espooseen, lähti inttiin ja vaikka mitä, eikä me taidettu nähdä kunnolla muutamaan vuoteen. Polut yhdistyi uudelleen kun mäkin aloin käymään Tuskassa ja kuuntelemaan raskaampaa musiikkia, ja varsinkin mun sinkkuiluaikana Arttu oli tosi tiiviisti mun ja Hannen dokailuilloissa mukana :D Siinä ajassa Artusta tuli mulle ja Hannelle vähän kuin isoveli. Nykyisin silläkin on elämä vähän toisella mallilla, joten nykyisin nähdään silloin kun vaan ehditään.

Kati, Anu ja Mellu - Katiin ja Melluun tutustuin yläasteella, ja Anu tuli mukaan kuvioihin lukiossa, kun oli mun ja Katin kanssa samalla luokalla siellä. Mellu ei enää ollut samassa koulussa, mutta meistä kehkeytyi tosi tiivis nelikko, joka oli jatkuvasti yhdessä. Viikonloppuisin biletettiin ja viikolla hengailtiin koulussa tai Sokoksen kahviossa. Varsinkin Katin kanssa tuli oltua kuin paita ja peppu. Tämän ryhmän kanssa on niin älyttömästi pelkkiä hyviä muistoja, että niitä on ihan mahdoton koittaa alkaa kertoa tai erittelemään :D Lukion jälkeen meidänkin tiet erkanivat, tai ainakin elämä erotti mut tuosta kolmikosta. Satunnaisesti nähtiin ja vietettiin iltoja, mutta tällä hetkellä en ole näistä kenenkään kanssa kunnolla istunut alas ja vaihtanut kuulumisia ainakaan vuoteen. Facebookissa välillä jutellaan, mutta olisi kiva pitää joku gettogether jossain vaiheessa :)

Sanna ja Jurvanen - Mun rakkaat entiset työkaverit entiseltä duunipaikalta :) Meillä on oma kolmen hengen Apinaorkesteri, joka kokoontuu aina silloin tällöin juopottelemaan ja puhumaan paskaa. Tästä sakista ei kaksimielisyyttä ja pervoilua paljon puutu, ja ulkopuoliset voivat katsoa vähän kieroon, mutta katsokoon! :)

Rami ja Henriikka - Näihin tutustuin myös lukiossa, ja illanvietto Ramin ja Henun kanssa on aina mahtavaa :) Ramin huumorintaju on aivan loistavaa, ja saan joka kerta nauraa vatsalihakseni kipeiksi :) Ei ollakaan näidenkään kanssa aikoihin kunnolla iltaa vietetty, viimeksi varmaan 1,5 vuotta sitten mun ja Hannen järkkäämissä Halloween-bileissä, missä toki oli hubaa myös :)

Tietysti olisi vielä hyviä vanhoja ja uusiakin kavereita, joita mielelläni listaisin, mutta nämä koen tärkeimmiksi ystävikseni tällä hetkellä, joiden kanssa oon vielä ihan mukavasti tekemisissäkin :) Olette kaikki mulle rakkaita ja tärkeitä <3

 

PS: Mulla on tänään räytymispäivä (kuten Röllillä joskus), mikään ei ole sujunut tänään ja kaikki ketuttaa. Kirjotin tän perkeleen postauksenkin jo kerran, tallensin ja julkaisin sen, mutta sitä ei näkynyt enää missään! Jouduin siis kirjottaa tän uudelleen itkupotkuraivareiden säestyksellä, joten voi olla että joitain asioita jäi puuttumaan mitä alkuperäisessä tekstissä oli.