Hmm. Eniten mua kaduttaa se, että aikoinaan lukion päätyttyä aloin erakoitua, ja lopulta annoin ystäväsuhteideni kuivua kokoon. Sitä maksan vieläkin, koska joitakin suhteita en vaan ole saanut elvytettyä :/ Mä olin just se ärsyttävä kaveri, joka mieluummin nysväsi kotona tuoreen avomiehen kainalossa kuin lähti kavereiden kanssa ulos. Voi kunpa saisin tehtyä tuon uudelleen täysin erilailla...
Toiseksi kaduttaa myös hieman, että olin huonossa ja onnettomassa parisuhteessa liian kauan. Mun olisi pitänyt uskaltaa päästää irti heti kun sitä ekoja kertoja ajattelin. Joskus rakkaus vaan muuttuu liian erilaiseksi.
Kaduttaa myös se, että annoin itseni lihoa tähän kuntoon vain muutamassa vuodessa :(
Jossain määrin kadun myös ammattivalintaani, tai kyseistä koulun käyntiä ja sieltä valmistumista. Olisin voinut valmistua jo niin paljon parempaan ammattiin, ja olla alalla töissä. Mutta toisaalta tutustuin koulussa uusiin kavereihin, ja sieltä tuli hyviäkin kokemuksia. Ammatillisesti vaan meni useampi vuosi hukkaan.

Siinäpä ne suurimmat. Voisin tietysti listata kaikkia pieniäkin asioita jotka kaduttaa, mutta ne ei oikeastaan ole peruuttamattomia asioita.